Moi,
Nyt se on lopullista. Viimeiset seminaarit on käyty läpi, syvärit palautettu ja arvosteltu, viimesetkin nopat iskeytyneet Peppiin (ex-weboodi), tutkintotodistus tilattu, Valviraan kupongit lähetetty ja viimein myös oikeudet päivittyneet Valviraan.
Tämä reissu alkoi vuonna 2012 kuntosalilta hyvän ystäväni innoittamana ja kymmenen vuotta myöhemmin Julki-Terhikissä lukee lääkäri ja papereissa lääketieteen lisensiaatti / laillistettu lääkäri. Onhan tämä hieno tunne, vaikka sitä hieman varjostaakin opiskelijaelämän loppuminen. Tosin ei niin pahasti kuin mitä olisin luullut, ehkä koronavuodet aiheuttivat tiettyä etääntymistä opiskelijaelämästä ennenaikaisesti.
Mitä kaikkea sitten kymmeneen vuoteen mahtuu? Noh ainakin 6 muuttoa, 7 työpaikkaa, 4 pääsykoehakua, 4 valmennuskurssia, lukuisia aikuislukion kursseja, kolme opinto-oikeutta yliopistoon, 137 blogikirjoitusta, paljon erilaisia tapahtumia, uusia harrastuksia, ihastuksia, rakastumisia, eroja, tatuointeja, paljon erilaista ärsytystä ja lähes yhtä monta ilonaihetta. Lukuisia uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Järjetön määrä tenttejä, reissuvihkoja, esitelmiä, exceleitä, high-yield-listoja ja tehtäviä sekä hitokseen opintolainaa. Tuhansia uusia asiakokonaisuuksia kaiken kaikkiaan.
Mitä kaikkea sitä sitten näkikään vuosien aikana lääkiksessä?
Nämä ei ole missään järjestyksessä, mutta jotenkin koitan niputtaa asioita toisiinsa. Eikä tähän varmaan kaikkea tule mainittua, mutta saa jotain ideaa.
Olen:
Auskultoinut, mitannut, palpoinut, vasaroinut, liikutellut, tunnustellut, peilannut, monitoroinut, tulkinnut kuvantamisia, tuijottanut mikroskooppiin ja erilaisiin muihin skooppeihin.
Nähnyt useamman syntymän ja perheille siitä tulevan ilon. Käyttänyt ultraääntä niin sikiön mittailuun kuin nivelten tutkimiseen sekä vatsaontelon ihmettelyyn.
Biopsioinut, ommellut, vetänyt paikalleen, kipsannut, teipannut, leikannut niin elävää kuin kuollutta ihmiskehoa, jäädyttänyt ja polttanut.
Neuloilla pistänyt ihmistä ihoon, laskimoon, valtimoon ja niveleen.
Elvyttänyt, varmistanut ilmatien, osallistunut rytminkääntöihin.
Lääkinnyt kipua, särkyä, tulehdusta, hiivaa, sieniä, luulotauteja, huimausta, verenpainetta, sykettä, mielenterveyttä, nestetasapainoa, unettomuutta, päihdehäiriöitä ja autoimmuunitauteja.
Obduktioissa pitänyt kaikkia ihmisen elimiä käsissäni, leikellut ne palasiksi ja tutkinut miten kaikki rakenteet nitoutuvat toisiinsa.
Määrännyt potilaita huone-eristykseen, lepositeisiin ja ”pakkohoitoon”.
ja tietysti kävellyt lääkärin perässä vessaan ensimmäisissä päivystyksissä, eksynyt sairaaloiden käytävillä, unohtanut kulkukortteja, tunnuslukua, salasanoja, tapellut printterien kanssa, kironnut pt-järjestelmiä ja juonut tuhansia litroja kahvia.
Matkan varrella olen myötäelänyt ilossa ja surussa, nähnyt pettymystä, pelkoa, jännitystä, kauhua, helpotusta, välinpitämättömyyttä, levollisuutta sekä maniaa ja psykoosia. Koko tunnespektrin matkalta erilaisia tunteita.
Kuunnellut, tukenut, neuvonut, yrittänyt ymmärtää, kannustanut ja nostanut toiveita. Ollut ensimmäinen joka kertoo potilaalle syöpädiagnoosista, ottanut vastaan kaikki ne tunteet mitä siinä hetkessä räjähtää pintaan tai sitten ei. Toiset vain vaikenee. Kertonut myös hyviä uutisia, kun kaikki sujuu suunnitellusti ja potilas pääseekin kotiin tai tutkimuksissa ei löytynytkään mitään vakavaa.
Olen päässyt kasvamaan paljon ihmisenä, pohtinut uusiksi omat arvot moneen kertaan ja miettinyt mitä arvoja meidän yhteisömme ylläpitää. Oppinut ottamaan vastuuta ja olemaan rauhallinen ja koostunut tilanteissa, joissa aikaisemmin olisin panikoinut. Olen oppinut tutkimaan, vertailemaan, arvioimaan ja päättelemään sekä tuntemaan laajemmin kuin aikaisemmin.
Joutunut etsimään syitä miksi jatkaa eteenpäin, kun on todella vaikeaa ja taas jarrutella kun kaikki tuntuu menevän liiankin hyvin. Matkani on vielä pahasti kesken, mutta eteenpäin menossa jatkuvasti. Olen myös ymmärtänyt, että kaikissa on jonkin verran virheitä ja ihminen ei voi olla täydellinen.
Mutta tärkeimpiä näistä vuosista jää käteen muutama todella hyvä ystävä, lukuisia elämänoppeja niin siviilissä kuin töissä. Ja se tutkinto mitä lähdettiin hakemaan.
Kiitos kaikille ketkä ovat matkaani osallistuneet. En tiedä mitä blogille tapahtuu, mutta matka Raksalta lääkikseen on päättynyt ja nyt alkaa kasvaminen uudessa professiossa.
-Henkka
A good friend once told me you are memory
Without them we equal nothing
All I can see is the place I wanna be
Suddenly my life was so free
A7X – Reminissions
Meidän kehot vanhenee
Niin se vaan menee
Mut loppuun asti mieli viel juoksee
Juokse mun kaa, juokse mun kaa
Kunnes sammutaan
Ei aika ainakaan lisää tuntejaan
Joten kunnes kaikki laitteet suljetaan
Nauti mun kaa, nauti mun kaa
Kunnes sammutaan
Ida Paul & Kalle Lindroth – Kunnes sammutaan
Raksalta Lääkikseen 