Seminaariopetus, tuo opetusresurssien pelastaja

Terve,

Tässä istuessani kirurgian seminaarissa on sopiva aika pohtia näitä nykyhetken opetustyylejä ja muotoja.

UEF:ssä käytetään paljon seminaarimuotoista opetusta, mikä menee kutakuinkin näin:

Pakollisissa seminaareissa pedagogisesti kokemattomat opiskelijat opettaa muita opiskelijoita asioista, joista meillä ei ole mitään käytännön kokemusta luentosalissa, jossa mikit ei joko toimi tai niitä on hankala käyttää. Tästä syystä noin 70-80% seminaarista menee ohi. Samaan aikaan kuitenkin professorit ja kliiniset opettajat kenellä on kokemusta sekä työstä että opettamisesta istuu eturivissä ja korkeintaan paikkaa esityksiä tai vittuilee, koska esitykset heidän mielestä paskoja (viime viikolla ensimmäinen kommentti oli, että ”onko esitykset huonoja laiskuudesta vai tyhmyydestä”). Lopputulos on se, että jengi oppii oman aiheensa hyvin, mutta kaikki muu jää vähän pimentoon. Pahimmillaan jengiä alkaa ahdistaa/jännittämään esiintyminen rankan palautteen pelossa. 6/5 suoritus.

Kenenkään työaika ei säästy ja suurinta osaa vituttaa istua täällä. Ja ennenkuin kukaan mussuttaa, että antakaa palautetta, niin sitä tullaan kyllä antamaan kunhan se weboodiin avataan.

Olen aina ollut massaluentojen kannalla, mutta jotta tämä opetustyyli olisi tehokkain, niin isoja muutoksia tulisi tehdä. UEF:n tapaan jokainen pienikin parannusehdotus pitää mennä vähintään 10 ihmisen läpi ja lopputulos on että ”katsellaan joskus”.

Esimerkiksi meidän opetussuunnitelmaan voisi ottaa esiintymistaidon kurssin ihan jo tulevaa ammattia ajatellen. Eikä muun esiintymistaidon opettaminenkaan olisi huonoksi. Meillä ei ole koko kuuden vuoden aikana yhtään kunnollista kurssia/opetusta esiintymisestä tai kunnollisen esityksen luomisesta perusopinnoissa. Näitä voi harjoitella halutessaan valinnaisilla kursseilla. Toisekseen toimivat luentosalit olisi aika jees. Ja tauot.

Vapaaehtoiset luennot + nettiluennot toimisi parhaiten omasta mielestäni. Ne ketkä haluu olla kotona saisivat olla ja massaluentoja kaipaavat myös. Näin kaikki voittaisi, mutta ymmärrän resurssien asettamat rajat opetuksen suhteen.

Ja sitten muihin asioihin.

Sisätautien loppukuulustelu meni todennäköisesti läpi. Katsellaan kolmen viikon päästä, sitä aikaisemmin kuitenkin vielä psykiatrian tulokset.

NLY:n Tampereen paikallisosaston 35-v vuosijuhlat meni loistavasti ja jäi erittäin positiivinen kuva. Ensin tietysti lauantaina pidettiin pieni koulutus, jossa pääsi tutustumaan muiden kaupungien NLY aktiiveihin. Hyviä vinkkejä ja eväitä kotiin tuotaviksi omalle ensimmäiselle puheenjohtaja kaudelle.

Kunhan seminaarivitutuksesta pääsee ensin ohi.

-Henkka

Advertisement

Blogit, Vblogit ja sun muut sos. median vaikutuskanavat lääkiksessä

Moro,

Tässä muutaman päivän plärännyt uusien fuksien sosiaalisen median blogeja ja vblogeja läpi, yksi ajatus nousi pintaan.

Preklinikassa on semihelppo pitää blogia (tai näin ainakin itsestä tuntui), koko ajan tulee uutta asiaa ja jotenkin tuntui, että oli myös enemmän tapahtumia ja extrahässäkkää opiston ulkopuolella. No nyt klinikassa esimerkiksi mun viimeiset neljä viikkoa on mennyt aamut lukien, iltapäivät lukien ja illat lukien. Harrastuskerrat tippui loman jälkeen 3-4 kertasta viikossa yhteen kertaan. Kavereita näkee yliopistolla/sairaalalla ja ehkä viikonloppuisin nopeasti, jos käy tuuri ja porukka sattuu olemaan samassa kaupungissa. Yritäppä tästä nyt sitten blogia raapia kasaan. Tietty jos pitäisi vblogia ja kertoisin jokapäivä mitä syön ja puen päälleni, kun menen luennoille, niin saisin varmaan sisältöä.

No en ehkä edes saisi, puen aina mustat verkkarit ja hupparin. Kerran kuussa farkut, jos oikein innostun. Ruokana nyt menee mitä randomia milloinkin sattuu sairaalalla olemaan tarjolla, kotona ei muista syödä kun pitää lukea. Tästä syystä mäkin olen kirjoittanut paljon tanssista, kun se on tyyliin ainoa asia mistä jaksaa kunnolla innostua.

Ja asiat mitä käsitellään luennoilla on semmoisia, että ei niitä oikein tajua kuin muut saman tai läheisen alan opiskelijat. Lisäksi huumori on mustaa ja sisältää paljon inside-juttuja. Viihdearvon repiminen siitä miten VTI hoidetaan tietyllä antibiootilla tai siitä miten korvatulehdukset hoidetaan päivystyksessä voi olla melko haastavaa. Mutta jos tässä joku onnistuu, niin kaikki kunnia heille.

Mutta siis palataanpa tähän neljän viikon luku-urakkaan, eli siis sisätautien viimeinen uusinta tulossa. Siksi mukavasti lukemista sisältynyt päiviin.

Joko mä oon vähän tyhmä tai sitten en keksi miten jengi oppii asioita niin nopeasti/pysyvästi. Oon tehnyt muutama sata erilaista vuokaaviota eri sairauksiin ja labratuloksiin, lukenut luentodiat, tehnyt flash cardeja, tehnyt muistipalatseja, lukenut kirjoja yms.

Tietoa on niin perkeleesti, ettei mitään toivoa saada ängettyä kaikkea päähän kaikista maailman sis-sairauksista. Ja nyt mietit päässäsi, että ”Eihän tk-lääkärin tarvitse kaikkea osata”. Joo ei tartte. Mutta kun tentit ei nyt ihan kuvasta sitä mitä työelämässä tarvitsee. Oon tästä sisätautien lopputentistä jauhanut jo niin paljon, mutta tässä nyt muutama valikoitu otos tenttikysymyksistä: Feokromosytooma, reuman biologiset lääkkeet, endokardiitti. Jokainen kysymys on ollut 1/6 osapisteiden arvoinen tentissä. Työhaastattelussa viime keväänä ollut ylilääkäri 25v kokemusella kertoi, ettei ole koskaan nähnyt tai edes epäillyt feokromosytoomaa. Biologiset lääkkeet määrää käytännössä aina erikoislääkäri. yms.
Tietysti on myös paljon oleellista asiaa kysytty, en nyt lähde siitä tappelemaan. Ja juu pitäisi lukea enemmän, harmi kun ei ole tunteja enää vuorokaudessa eikä päiviä viikossa.

Voi kumpa meillä olisi potilastapauksia tentissä ja enemmän kysymyksiä, että jos nyt jäi Wegenerin tai Churg-Straussin oireyhtymät lukematta, niin ei menisi koko tentti roskiin. Palautteen antaminen ei toimi, kokeiltu on. Vittuilua tulee vastauksena: ”lukekaa enemmän, nykyinen opiskelimateriaali paskaa” tälleen yksinkertaistetusti.

Ei tässä muuten stressaisi, mutta kun kesätyöt on jo sovittu ja huomisen tentistä on käytännössä ne kesäduunit kiinni. Täytyy toivoa, että sisätautien proffalla on ystävänpäivälle helpohko tentti (turha toivo). Psykiatrian tentti viime perjantaina onneksi oli järkevä ja sain mielestäni vastattua hyvin kaikkiin kysymyksiin. Psykiatria muutenkin vaikutti mielenkiintoiselta alalta näihin muihin tähän mennessä käytyihin aloihin verrattuna.

Nyt viikonloppuna Tampereen NLYn vuosijuhlille sekä koulutukseen, kyseessä mun ensimmäiset vuosijuhlat. Seuraavana viikonloppuna onkin seuraavat kisat Kuopiossa tanssin saralla, onneksi en ole ehtinyt treenaa ollenkaan 😀

Burnout on päivän sana. Pitäisi olla hiljaa ja mennä töihin.

-Henkka

Go to Work – Tim Omaji