Moro,
Tämän päivän Kliinisen kemian opetuksesta sain kipinän kirjoitella ajatuksiani, joihin varmasti osa teistäkin voi samaistua. SOTE-kikkailun sijaan voisimme sijoittaa rahat vaikka seuraaviin asioihin.
- Tehdään kysely kaikille terveydenalan ammattilaisille, jotka käyttävät potilastietojärjestelmiä. Jokaisen oma TOP 1-3 järjestelmä plussineen ja miinuksineen, sekä parannusehdotuksien kera. Näistä koottaisiin tilasto, jonka perusteella valittaisiin kaikkiin Suomen toimipisteisiin yksi tietojärjestelmä ja tämän järjestelmän toimittajalle annettaisiin parannusehdotuslista ja vuosi aikaa tehdä muutokset.
- Samalla yhdistetään potilastietojärjestelmään: Reseptiarkisto, lääkeinteraktio, röntgen ja laboratoriotulokset, Kanta-arkisto, DLE-tietokanta ja mitä muita on valittu yllämainitun kyselyn perusteella. Näin esimerkiksi reseptia kirjoittaessa näkisit suoraan lääkeinteraktiot muiden lääkkeiden kanssa, mahdolliset yliherkkyydet, geenivariantit jne. tiedot suoraan koneelta.
- Tämä voi herättää keskustelua. Kerätään seuraavien verikokeiden yhteydessä / erikseen kutsuttuna kaikista Suomen asukkaista DNA-genomi. Tiedot kerättäisiin maan kattavaan geenipankkiin, joka myös yhdistettäisiin ks. tietojärjestelmään. Huomioitavia seikkoja tässä olisi ainakin seuraavat:
- Tarkat tulokset näkisi vain erikoislääkärit, mutta perusterveydenhuollon lääkärit näkisivät mahdolliset riskit (esim kohonnut DM2 riski, kodeiinin metabolia erilainen jne.)
- Potilas ei näkisi geenitutkimuksen tuloksia, ilman että hänellä on ollut tapaaminen alan expertin (esimerkiksi perinnöllisyyslääkärin) kanssa, jossa asia on selitetty juurta jaksaen mahdollisten hoitoriskien kera. Tällä vältetään potilaiden omahoidosta johtuvia terveyden vaarantamisia.
- Omien tietojen näkemisen ikäraja olisi tyyliin 30v tai 35v kuten vasektomiassa. Sama syy kuin yllä.
- Vanhemmat eivät näkisi lapsensa geenitestin tuloksia. Vain lääkäri näkisi ehdotukset, jolloin vanhempien ei tarvitsisi turhaan huoletia mitä lapsensa mahdollisia sairauksia.
- Joskus harvinaisten sairauksien löytämiseen menee vuosia ja todennus tapahtuu viikossa geenitestillä. Tämä helpottaisi potilasta turhien tutkimusten vähenemiselle ja nopealla hoitoon pääsyllä, vähentämällä lääkärien työmäärää ja tehostaisi terveydenhuoltoa yleisesti.
- Geenitestistä selviäisi, jos potilaalle ei sovi tietyt lääkeaineet, jolloin ei tule turhia hoitovirheitä ja haittavaikutuksi.
- Asiaa käsitelty kattavasti: https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2016/17/duo13289
- Vakuutusyhtiöt ja muut instanssit jätettäisiin ympyrän ulkopuolelle täysin.
- Geenitutkimuksen lisääntyessä myös tietokantaa uusista löydöksistä päivitettäisiin.
- Järjestelmä voitaisiin kilpailuttaa / tehdä tyytyväisyyskysely vaikka neljän vuoden sykleillä, mutta uuden tarjoajan ja vanhan tarjoajan tulisi varmistaa, että järjestelmä toimii. Tietokannat olisivat siis valtiollisia ja maanlaajuisia, järjestelmät vain käyttäisivät sieltä saatavia tietoja (kuten Kanta-arkisto on nyt). Tai sitten perustaa valtiolle oma järjestelmä kokonaan. Näin ei tartte maksaa osinkoja
Eiköhän nyt ole unelmoitu jo tarpeeksi yhdelle päivää. GNR-jatkukoon.
Huomenna tentti.
-Henkka
ps. tälle vuodelle tiedossa vähintään kuusi tanssileiriä, joista kolme on ulkomailla 🙂