Pienen paikkakunnan viehätystä

Hei,

Nyt olisi takana ensimmäinen viikko terveyskeskusharjoittelua Saarijärvellä. Siis siellä mikä sijaitsee Jyväskylän lähellä, Saarijärviä kuuleman mukaan joku 13 kappaletta Suomessa, joten oli pakko tarkentaa. Viikon kokemuksen perusteella tälläinen pienempi paikka sopisi hyvin mulle työpaikaksi, jotenkin semmoinen mukava yhteisöllisyys työntekijöiden ja potilaidenkin kesken. Mutta tietty harrastusmahdollisuudet tanssin suhteen on hieman rajalliset, mutta näppärästi tuoltakin tunnissa ajeli maanantaina treeneihin Jyväskylään.

Työporukka on itselle todella suuri tekijä paikkaa valitessa ja Saarijärven tk:ssa on semmoinen fiilis, että kaikki ovat arvokas osa yhteisöä ja seniorituki tuntuu olevan kaikin puolin kunnossa. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. KYS:llä kun on tuhansia työntekijöitä, niin kaikkien tunteminen on mahdotonta, mutta tälläiseen pieneen yhteisöön pääsee sisään hyvin jo viikossa, kunhan itse on vähän aktiivinen ja osallistuu keskusteluihin.

Työstä en nyt osaa sanoa juuta tai jaata, mutta ainakin suurinosa siitä mitä mä olen oppinut ei tule auttamaan tenttien läpäisyssä, koska jutut on paljon enemmän käytännönläheisiä. Muutama lääkärikin on sanonut, että meidän nykyinen koulutus ohjaa meitä liikaa erikoissairaanhoidon puolelle, eikä tk-hommiin. Kaikilla potilailla ei ole harvinaisia tai vakavia sairauksia, osa tulee rutiinikontrolleihin ja löytyy flunssaa, korvakipua, selkäkipua esim polttopuita tehdessä jne tälläisiä perusasioita. Potilaskontaktien määrää en osaa arvioida, että miten asiat on verrattuna toisiin paikkakuntiin.

Mutta tässä vaiheessa näen tk-duunin jopa semmoisena mitä voisin itse tehdä, pitkät potilassuhteet ja tuttu sekä läheinen henkilökunta houkuttaa. Näkee sitten parin vuoden päästä, kun paperit saa vihdoin pihalle, että mikä se todellisuus sitten on ja minnepäin sitä tulee muuttaneeksi töiden perässä.

Kirurgian hajautuksen vietin Mikkelissä ja täytyy kyllä sanoa, että sielläkin ryhmähenki ja sairaalan ilmapiiri todella mukavia sekä henkilökuntaan pääsi jollain tavalla mukaan. Tosin meidän hajautus oli naurettavan lyhkäinen, joten pidemmän päälle vaikea sanoa. Mikkeli noin kaupunkina muutenkin kiinnosti, sopivan ajomatkan päässä kaikkialta. Mutta ehkä sinne voi mennä käymään kesätöikseen jossain vaiheessa.

Sisätautien loppukuulustelun uusinta häämöttää horisontissa, siihen tälläkin hetkellä pitäisi lukea, mutta ajattelinpa vähän raapustella ajatuksiani tänne. Reseptiopin tentti tuntuu siltä, että se on farmaseuttien viimeinen kosto lääkisläisille, mutta eiköhän sekin ajan kanssa mene läpi.

Potilastietojärjestelmät edelleen aiheuttaa keskustelua lääkäreiden välillä, tai no ainakin kahvihuoneessa. Tuntuu että jokaisessa systeemissä on jotain perustavanlaatuisia ongelmia, eikä asiaan ole tulossa helpotusta kovin nopeasti. Mun oma mielipide on, että hallitus hoiti asian todella surkeasti aikanaan, kun SOTE juttuja lähdettiin kehittämään. Mutta milloinpa hallitus tai työryhmät kuuntelisivat niitä ihmisiä, jotka asioiden kanssa oikeasti toimivat. Tuntuu, että sitä ruohonjuuritason osaamista ja kokemusta ei arvosteta suunnitteluvaiheessa tai edes kerätä mielipiteitä, miten asiat ehkä kannattaisi hoitaa. Mutta joo siis rantti sikseen 😀

Ja tästä nelosvuodesta yleisesti Kuopiossa, siis meillä on jo useita erikoisalakohtaisia kursseja läpikäytynä, kun pääsemme ensi kesänä tekemään viransijaisuuksia (mm. keuhko, infektio, sisätaudit, kirurgia, geriatria, fysiatria, psykiatria ja neurologia). Tämä antaa meille aika hyvin mahdollisuuksia sairaalan viransijaisuuksien hakemiseen jo ensimmäiselle kesälle. Meidät on jaettu neljään eri blokkiin, josta jokainen blokki opiskelee kerrallaan aina eri aihetta. Mitä olen ymmärtänyt niin esimerkiksi Tampereen opiskelijoilla ei ole näin laajoja mahdollisuuksia hakea paikkoja eri aloilta ensimmäisenä työkesänä. Korjatkaa, jos olen väärässä 🙂

Blokit meillä on siis psykiatria, kirurgia, fysiatria + ortopedia ja neurologia + neurokirra. Näiden väliin on sitten upotettu mm. tk-harkka, geriatria, infektiosairaudet sekä reseptioppi. Kirurgian ja psykiatrian luennot pidettiin vähän typerästi kaikki jo syksyllä, joten ne kenellä nämä blokit on vasta keväällä joutuvat opiskelemaan asiat todennäköisesti uudestaan, koska ovat unohtaneet luennoilla käydyt asiat jo siinä vaiheessa. Tähän lisäksi psykiatrian luentodioja ei julkaista moodlessa, koska luennot ovat ”uniikkeja”. Siinäpä sitten helppo kerrata asioita. Mutta juu, UEF:ssä on paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa. Tutkimushommelit on sitten ihan oma lukunsa.

Oma artikkeli perheen sosioekonomisen taustan vaikutuksesta terveyskäyttäytymiseen on nyt taas ollut pari kuukautta kommenttikierroksella ja tuntuu, että ei ole ohjaajilla kovin kiire asian suhteen. Katsellaan ehkä joululomalla asiaa uudemman kerran.

 

Mutta nyt mie jatkan lukemisia, illaksi ystävien järkkäämiin synttäribileisiin Hakaniemeen. Huomenna paluu Saarijärvelle vielä ensi viikon harjoittelua varten.

-Henkka