Ajalta ennen yliopistoa

Hiukan täytyy kertoa teille historiastani. Näin voitte paremmin ymmärtää, miksi halu lähteä opiskelemaan oli ylitsepääsemätön. Minua on aina ajanut eteenpäin uuden oppiminen ja uteliaisuus, siksi rakennusalan monipuolinen työtarjonta sekä vaihtuvat maisemat kuulostivat tosi hyvältä, eikä palkkakaan sieltä huonoimmasta päästä ollut.

Tarinan alku on samantyylinen kuin lähes kaikilla ammattikoulun käyneillä pojilla; valmistumisen jälkeen puoli vuotta töitä, siitä inttiin josta takaisin töihin. Olin urani alkuvaiheen töissä saneerauspuolella ja tarkemmin sanottuna teimme putkisaneerauksia. Hommat tehtiin firman omilla miehillä niin paljon kuin pystyttiin ja vasta sitten tulivat aliurakoitsijat mukaan kuvioihin, kun omilta loppui osaaminen tai sertifikaatit. Kiitoksia omalle työpaikkaohjaajalleni, siitä että sain tehdä sekalaisesti kaikennäköisiä hommia. Laatoitustöitä, kaivinkonehommia, timattiporauksia, sisäpuutöitä jne jne. Töitä oli riittävästi ja rahallinen korvauskin oli kohtuullinen, lisäksi tutustuin todella hyviin tyyppeihin joiden kanssa olen ystäviä vielä tänäpäivänäkin. Vastaava mestari lähetti vielä viime joulunakin hyvän joulun toivotukset, vaikka emme ole nähneet yli viiteen vuoteen. Töissä oli oikeasti kivaa ja porukka mitä mahtavin.

Sitten tuli puun takaa hyökkäsi vieläkin rakennusalaa vaivaava lama ja firmamme päätti aloittaa teettämään työt projektinjohto-mallilla. Lyhyesti projektinjohto-malli tarkoitta että: Työnjohto on omasta firmasta, kaikki muut työt pyritään tekemään aliurakoitsijoilla. Vain muutama oma mies tarvitaan siivoomaan ja tekemään ne työt jotka eivät muuten kuulu kenellekkään. Tästä seurasi se, että meidän työporukka hajoitettiin muutaman hengen ryhmiin ja lähetettiin pitkin Etelä-Suomea eri työmaille.

Tämä oli jo semmoinen asia, jota en nuorena ymmärtänyt, koska me teimme hyvää tulosta ja kaikilla oli muutenkin mukavaa töissä. Miksi tämä piti rikkoa ? Koska raha ratkaisi silloin ja ratkaisee vieläkin.

Minut siirrettiin uudisrakennus puolelle, jossa kauhukseni huomasin, etten enää saanut tehdä laatua. Ainakaan niin hyvää kuin minulle oli opetettu. Kaiken ratkaisi nopeus ja sitä kautta raha. Järjettömillä aikatauluilla, pienellä palkalla ilman urakkatöitä painettiin menemään taloja pystyyn. Projektijohtoisuudesta johtuen meidän ”omien” työt koostui lähinnä suojakaiteista ja kulkusilloista. Ei enään panelikattoja, kalusteiden asennusta, keittiöiden tekoa tai mitään muutakaan ammattityötä ollut tarjolla meille. Moni ammattimies vaihtoi firmaa juuri tästä syystä, myös monia minun vanhoja tuttuja.

Tässä vaiheessa alkoi takaraivossa kummittelemaan ajatus, että jotain nyt on perkele tehtävä. Ammattitaito menee hukkaan ja rapistuu, kun ei pääse harjoittelemaan. Ja pahin kaikista: uuden oppiminen oli loppunut. Työ alkoi tuntua todella tylsältä paikallaan polkemiselta ja aamuisin v****tti lähteä töihin.

Talolaina ja muutamat muut muuttujat saivat pysymään firmassa, suuri kiitos tästä lahtelaisille, jotka olitte Porvoon työmaalla kanssani. Heidän ansiostaan sain ammattitutkinnon suoritettua ja aloin todenteolla kiinnostua ay-toiminnasta.

Kunnes syksyllä 2011 tapasin vanhan ystävän yläasteajoilta. Jonkin aikaa juteltuamme päätimme jatkaa yhteistä harrastustamme, punttien nostoa. Saisinpa minäkin muuta ajateltavaa kuin duunin ja sen mukana tulevan ketutuksen. Salilla ollessa kaverini puhui jatkuvasti atomeista, entsyymeistä, Krebsin syklistä ja monista muista oudoista asioista.

Pikkuhiljaa uteliaisuuteni heräsi henkiin; ”Miksi sinä tiedät näitä asioita ja mitä sinä teet tälläisillä tiedoilla”. Sain vastauksena että hän hakee nyt toista kertaa lääkikseen ja tästä syystä on perillä asioista. Ystäväni alkoi opettaa minulle perusasioita fysiikasta, kemiasta ja biologiasta samalla kuin ojensimme rautaa tai se meitä, riippuen täysin päivästä. Kunnes hän kysyi minulta että lähtisinkö vitsillä kokeilemaan valintakoetta Kuopioon keväällä, olisi ainakin kokemus ja ei siitä haittaakaan ole. Totesin että ”miksi ei”, olisihan se hienoa saada pisteitä näin amispohjalta. Opettelin 11 viikkoa yksin ja kaverini kanssa ihan perusasioita. Kokeesta tuli hylätty kuten arvata saattaa, mutta pisteitä kumminkin sen verran että päätös oli nyt tehty.

Sisään mennään vaikka väkisin, eihän tämä voi olla vaikeaa kun kerta 11 viikon treenillä näin hyvin pärjäsi.

 

-Jatkuu sivulla Valmistautuminen valintakokeeseen-

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.