Terve,
Alkuun pieni tarina:
Tasan vuosi sitten olin vapunaaton bileissä juhlapaikallamme Vitriinillä. Ulkona oli lämmintä ja seisoskelin narikkateltan ulkopuolella kädessä illan viimeinen kalja, joka oli aivan liian mones. En tässä kehtaa edes myöntää monesko päivän, saati viikon aikana. Katsoin ikkunasta sisään Vitriinille ja näin opiskelijoita laulamassa karaokea, tanssimassa sekä tietysti vessajonossa, joka ulottui melkein ulos asti. Kaikilla tuntui kuitenkin olevan hauskaa, minulla ei niinkään. Kädessäni olevan kaljan loppuminen sai minut muistelemaan kuluneen viikon vapunjuhlintaa.
Päivä oli mennyt vauhdikkaasti, kuten vapun juhlinta muutenkin. Edellisinä päivinä olivat olleet Sawo-Karjala-excursio, Hoplop seikkailut, Ozgar-gaala ja Dentinan palapelit nyt ainakin. Kaikkia bileitä en edes tarkalleen muista, mutta monia niitä oli. Mietin aamuisia huuruisia olotiloja, myöhien iltojen nakkikioski tai mäkkäriruokailuja, muistista kadonneita keskusteluja ja mietin mikä järki tässä touhussa on yleensäkään.
Olin tienristeyksessä, joko lähden sisälle laulamaan karaokea ja juomaan Jaloviinaa tai lähden kotiin.
Valitsin kotiinlähdön.
Nyt tuosta päätöksestä on kulunut vuosi ja toivoisin, että voisin tässä ylpeänä kirjoittaa sen olleen viimeinen kaljani ja kehua miten paljon hienompaa elämä on ilman alkoholia. Tarkoituksella jätän kertomatta juomisen ”hyviä” puolia, koska se ei ainakaan auta tässä tilanteessa. Ja suurinosa niistä syistä on vain tekosyitä. On kuitenkin monia hyviä puolia olla juomatta. ”säästyneillä” rahoilla olen käynyt noin kerran kuukaudessa keikolla katsomassa bändejä, mahdollistin musiikkiharrastuksen aloittamisen ja käyttörahaa on muutenkin tuntunut olevan melko paljon enemmän. Muutama ulkomaan matkakin on onnistunut, tosin niitä ei voi täysin laittaa tämän piikkiin.
Parhainta juomattomuudessa on se, että muistaa lähes kaikki keskustelut ja ihmiset keitä tapaa. Moni ystävyyssuhde on syventynyt merkittävästi viimeisen vuoden aikana. Mutta toisaalta myös moni ystävyyssuhde on kuihtunut, koska aikaisemmin yhdessä lähes aina vain ryypättiin. Ja yksi etu on sunnuntaiden energisyys. Enkä nyt tarkoita, että sunnuntait olisi mitenkään superenergisiä. Ei vaan ole sitä krapulan tuottamaa väsymystä. Eikä viikonlopun reissujen jälkeen tule enää niin voimakkaasti sitä tyhjyyden tunnetta mikä aikaisemmin tuli. Mitä olen keskustellut muiden kanssa, niin en ole ainoa joka tuon tyhjyyden tuntee.
Olen viimeisen vuoden aikana juonut 27 annosta, joista kymmenen ennen viime viikonlopun Tukholman risteilyä. Risteilyn jälkeen on vielä ollut Palapelit, Wabuhubailut sekä Ozgar-jatkot. Eihän 17 annosta neljään iltaan ole ”paljoa”, mutta minulle se tuntuu lupauksen pettämiseltä ja tänään olenkin menossa bileisiin omalla autollani.
Viime viikon aikana on käynyt kaikkea jännää taas elämässä, mikä on lisännyt stressitasoja riittävästi. Parisuhde päättyi lähes yhtä nopeasti kuin se alkoikin, tutkimuslupien kanssa jotain säätöä, opintopistemäärät ei välttämättä riitä Kelalle ja sitten kaikkea pientä sekalaista mukavaa. Eiväthän nämä asiat nyt parane juomalla, joten ei sen pitäisi olla mikään ratkaisu. Mutta on helpompi selittää itselleen omia epäonnistumisia syyttämällä olosuhteita. Aih miten suomalaista. Jo sananlasku, että ”viinaa voi olla ilman hauskaakin”, kertoo kaiken tarpeellisen suomalaisesta juomakulttuurista.
Ilman alkoholia voi kuitenkin pitää hauskaa, olen viimeisen vuoden aikana käynyt kaksissa häissä, polttareissa, ystävän 30-vuotisjuhlissa, Ruotsin laivalla, lukuisilla keikoilla, vietin juhannusta ystävien kanssa mökillä ja paljon muita reissuja. Täysin selvinpäin ja pystyin pitämään hauskaa. Kuten vaikka sisävesiristeily Kuopiossa viime kesänä ja kahden polttariporukan törmäys kannella.
Itse olin päätutori ja onnistuin kuitenkin vetämään koko syksyn ja talven ilman yhtään juomaa, joten opiskelijabileissäkin onnistuu olemaan selvinpäin. Eikä sitä ilmeisesti kovin moni edes huomannut. Siis juomattomuutta. Tämän tein, koska halusin olla esimerkkinä omille fukseille, ettei sitä aina tartte juoda voidakseen nauttia opiskelijabileistä tai etkoista. Tosin en tiedä miten voin olla esimerkkinä jos en kerro kenellekkään juomattomuudestani ja en kyllä tiedä miksi sitä juomattomuutta pitäisi salailla, mutta olen huomannut, että sua katotaan vähän oudosti, jos et juo ja sulla ei ole mitään ”syytä” olla juomatta. Onneksi tämäkin on muuttunut jo paljon parempaan siitä, kun itse olin nuorempi. Nykyään porukka juo yleisesti paljon vähemmän verrattuna siihen vaikka, mitä se oli meidän teini-iässä. Tuolloin tapana taisi olla enemmänkin ylpeillä ”saavutuksilla”, kuten miten kova krapula oli tai montako tulikaan juotua.
Yleisesti en haluaisi avata yksityiselämääni täällä, mutta tällä kertaa tuli vaan tälläinen fiilis. Tämän vuoden Ozgar-gaalassa oli elokuva korkeakouluopiskelusta, jossa sanottiin että preklinikassa kannattaa varautua alkoholisoitumaan. Toki tämä sanottiin hyvin sarkastisesti huumorimielellä, mutta itsellä se ainakin osui kohdalle ja ajattelin nyt jakaa näitä ajatuksia, jos joku muu painii näiden juttujen kanssa vapun jälkeen.
Jos jaksoit tänne asti lukea, niin hieno juttu 🙂 Mulla alkoi rattaat lyömään tyhjää, joten ei muutakuin mukavaa vappua 2018 kaikille. Ensi kerralla taas opintoihin ja harrasteisiin liittyviä juttuja.
-Henkka
ps. Alkoholittomat oluet on nykyään jo aikas hyviä 😉
Edit. Lisätty stooria puoleenväliin.
Np. Apulanta – Kaivo:
”…Yli kaiken olen tuntenut
sen mitä on kun kaatuu rauha
Häpeästä rakennettuna
ei se voinut kestä kauaa
Vaikee katsoo silmiin itseään…
…Ei enää koskaan takaisin
Vannonut, rikkonut, vannonut taas
ja vannon uudestaan…”
Raksalta Lääkikseen 