Uusia haasteita

Moro,

Nyt se keikkalääkäröinti loppui. 34 000 km ajettu sitten huhtikuun alun. Ensi maanantaina siirryn Jyväskylän keskustaan töihin ja työmatka lyhenee merkittävästi. Keikkahommista jäi paljon käteen, mutta en voi suositella kaikille. Hotelliaamupalat ja ulkona syöminen on jonkin aikaa kivaa luksusta, mutta aika nopeasti siihenkin kyllästyy. Nyt sitten kohti uusia juttuja. Tällä hetkellä työtilanne on lääkäreille mitä parhain, töitä on enemmän kuin ikinä ehtisi tekemään ja tämä mahdollistaa hyviä neuvottelutuloksia.

Isoimpana uutena juttuna on, että sain kunnian toimia Suomen Special Olympics joukkueen lääkärinä seuraavissa maailmankisoissa ensi kesänä Berliinissä. Viime viikonloppuna tapasin joukkueen ja valmentajat ensimmäistä kertaa ja on kyllä ihailtava sitä innokkuutta, iloisuutta ja toisten tukemista jota tää porukka huokuu. Naurua riitti koko viikonlopuksi ja tyypit treenaa täysillä pilke silmäkulmassa kisaten toisiaan vastaan. Ja tämä mahdollisuus avautui raksa-alan tutun kautta.

Oon ihan täpinöissä tästä projektista, on niin siistiä päästä tekemään jotain ihan muuta välillä, vaikkakin vastuu hommassa on ihan eri luokkaa. Meitä lähtee 97 henkeä kisoihin ja meillä on 13 eri lajia edustettuna. Itse kisoissa on yli 7000 kisaajaa ja 190 maata paikalla. Enemmän infoo linkkien takana: https://www.berlin2023.org/en ja https://www.paralympia.fi/special-olympics

Tanssihommeleita tietty samaan aikaan, mutta sehän nyt enää ketään pitkään blogia seurannutta yllätä. Työtä ja tanssia. Juuri katsoin, että huhtikuuhun asti ei ole vapaita viikonloppuja, koska olen töissä tai tanssimassa. Kevätkaudella en näillä näkymin enää opeta säännöllisesti viikkotunteja, mutta katsotaan muuttuuko tilanne syksyllä.

Berliinin jälkeen odotetuin juttu on syyskuun reissu Jenkkilään ensimmäistä kertaa. Ensin yhdet häät siellä ja siitä sitten tanssimaan ennen kotiinpaluuta.

Nyt hakemaan autoa huollosta. Sekin täytyisi varmaan myydä kun ei enää ole käyttöä, kun työajot loppuu.

-Henkka

Advertisement

Keikkalääkärin arkea

Moi,
Ajattelin vähän avata aikaa valmistumisen jälkeen ja minkälaista elämä on keikkalääkärinä. Kirjoitus ei ole koko totuus, vaan minun henkilökohtainen kokemus.

Ensin luodaan pohjaa. Tammikuussa aloitin tekemään työterveyden akuuttivastaanottoa kolmessa eri toimipaikassa ja tätä oli alunperin tarkoitus jatkaa maaliskuulle asti, jolloin minun piti lähteä kuukaudeksi akuuttilääketiedettä harjoittamaan sairaalalle. Noh perheessä sattuneen menetyksen vuoksi suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Keskusteluja tulevasta kesästä käytiin jonkin verran tässä vaiheessa.

Huhtikuussa edessä valmistuminen ja tämän jälkeen aloitin uudelleen pitämään vastaanottoa samoissa kolmessa toimipisteessä. Päätoimipisteelleni S on matkaa 212 km kotoa, P:lle 92 km ja K:lle 70 km suuntaansa. Nyt viimeisimpänä lisättiin neljäs toimipiste J, jonne matkaa on 152 km suuntaan. Hyvä puoli tässä on se, että sain sovittua niin ettei joka ilta tarvitse ajaa kotiin ja matkoja pystyy näin yhdistämään, koska edestakainen ajaminen vähenee. Mutta tämä myös tarkoittaa sitä, että olen melko harvoin kotona.

Tämän hetken tilastoja pääsiäisen jälkeen, 32 yötä / 93 päivästä kotona. Työajoa 8200 km. Muuta ajoa n. 7000 km päälle. Olen käynyt muutamalla tanssireissulla ja ajellut useasti Etelä-Suomeen mm. perhesyistä. Ja sairastettu korona piti minua kotona tuosta ajasta yli viikon. Keskimäärin siis joka kolmas tai joka neljäs yö keskimäärin olen ollut kotona. Siinä alkaa miettimään, että onko tässä mitään järkeä. Miksei vain muuttaisi lähemmäksi toimipisteitä tai vaihtaisi johonkin lähimpään vaihtoehtoon.

Itselleni ajaminen on omaa aikaa. Siinä voi keskittyä täysillä äänikirjoihin, kavereille ääniviestien laittamiseen, sukulaisille ja ystäville soitteluun. Tai sitten ajaa täysin hiljaa vain omien ajatusten kanssa suunnitellen miten tuleva viikko tai kuukausi tulee menemään.

Töissä joutuu olemaan erittäin sosiaalinen sekä monella potilaalla on asioita, joiden käsittely vaatii empatiaa, eikä pelkkää raakaa tiedettä. Puolet potilaistani on YTHS:n opiskelijoita ja heidän joukossaan on paljon ahdistusta ja muita psyykkeen ongelmia. Jokaisen tulee löytää se oma keino nollata päivä, itselleni se on ajaminen ja tanssi, seuraavalle se voi olla jotain täysin muuta.

Nyt kuitenkin muutoksia tulossa sekä paikan, että toimipisteiden osalta, mutta mitään 100% varmuutta ei vielä ole. Katsotaan mihin päädyn.

Nyt menossa 7/11 työpäivän putki, kävin pitkästä aikaa tekemässä psykalle viikonlopun vuoron ja onhan tuo kyllä täysin oma maailmansa tähän muuhun verrattuna. Ja kirjoitan tätä juttua työpaikan koneella, ennen kuin lähden majapaikkaan nukkumaan, koska en jaksaisi kännykällä näpyttää.

-Henkka

Kiitos teille

Hei,

En viitsinyt lisätä tätä enää tuohon eiliseen pitkään tekstiin. Tänä vuonna pääsin osallistumaan KuoLOn vapun pääpäivään, mutta valitettavasti töiden takia jäivät muut tapahtumat väliin. Ozgarit olisi voinut katsoa etänä, mutta olin valmistelemassa minun valmistujaisjuhliani, jotka muuten pidettiin Hämeenlinnassa Katajistonrannassa ja pitopalveluna toimi Tasolounas. Täydet 10/10 pistettä, voin lämpimästi suositella. Seuraaviin juhliin palkattu kuvaaja paikalle, niin homma klaar.

Mutta siis vappuaaton bileet Tuonelassa. Ihana nähdä niin paljon uusia ihmisiä, tunsi itsensä joka hieman vanhaksi, kun katseli nuorempia vuosikursseja. Hyvät bileet kaiken kaikkiaan. Parasta juhlissa oli kuitenkin kollegat niin hampaalta kuin yleiseltä, ketkä keskustelun lomassa kertoivat lukeneensa blogiani ja siitä olleen heille apua. Ja muutama tuli ihan asiasta tehden kiittämään.

Iso kiitos tästä, se lämmittää pitkään sydäntä ja mieltä, että tällä vuosien ränttäyksellä on ollut vaikutusta ihmisten elämään. Toivottavasti jatkossakin blogini inspiroi ihmisiä suoriutumaan mahdottomalta tuntuvista haasteista ja ehkä antaa vähän vertaistukea ainakin UEF:n opiskelijoille.

Rakkaudelle
-Henkka

ps. kolme rokotusta ja tammikuussa sairastettu korona, niin silti sain vappuna Tuonelavariantin, viime keskiviikkona PCR positiivinen.

Raksalta Lääkäriksi, done and done.

Moi,

Nyt se on lopullista. Viimeiset seminaarit on käyty läpi, syvärit palautettu ja arvosteltu, viimesetkin nopat iskeytyneet Peppiin (ex-weboodi), tutkintotodistus tilattu, Valviraan kupongit lähetetty ja viimein myös oikeudet päivittyneet Valviraan.

Tämä reissu alkoi vuonna 2012 kuntosalilta hyvän ystäväni innoittamana ja kymmenen vuotta myöhemmin Julki-Terhikissä lukee lääkäri ja papereissa lääketieteen lisensiaatti / laillistettu lääkäri. Onhan tämä hieno tunne, vaikka sitä hieman varjostaakin opiskelijaelämän loppuminen. Tosin ei niin pahasti kuin mitä olisin luullut, ehkä koronavuodet aiheuttivat tiettyä etääntymistä opiskelijaelämästä ennenaikaisesti.

Mitä kaikkea sitten kymmeneen vuoteen mahtuu? Noh ainakin 6 muuttoa, 7 työpaikkaa, 4 pääsykoehakua, 4 valmennuskurssia, lukuisia aikuislukion kursseja, kolme opinto-oikeutta yliopistoon, 137 blogikirjoitusta, paljon erilaisia tapahtumia, uusia harrastuksia, ihastuksia, rakastumisia, eroja, tatuointeja, paljon erilaista ärsytystä ja lähes yhtä monta ilonaihetta. Lukuisia uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Järjetön määrä tenttejä, reissuvihkoja, esitelmiä, exceleitä, high-yield-listoja ja tehtäviä sekä hitokseen opintolainaa. Tuhansia uusia asiakokonaisuuksia kaiken kaikkiaan.

Mitä kaikkea sitä sitten näkikään vuosien aikana lääkiksessä?

Nämä ei ole missään järjestyksessä, mutta jotenkin koitan niputtaa asioita toisiinsa. Eikä tähän varmaan kaikkea tule mainittua, mutta saa jotain ideaa.
Olen:
Auskultoinut, mitannut, palpoinut, vasaroinut, liikutellut, tunnustellut, peilannut, monitoroinut, tulkinnut kuvantamisia, tuijottanut mikroskooppiin ja erilaisiin muihin skooppeihin.
Nähnyt useamman syntymän ja perheille siitä tulevan ilon. Käyttänyt ultraääntä niin sikiön mittailuun kuin nivelten tutkimiseen sekä vatsaontelon ihmettelyyn.
Biopsioinut, ommellut, vetänyt paikalleen, kipsannut, teipannut, leikannut niin elävää kuin kuollutta ihmiskehoa, jäädyttänyt ja polttanut.
Neuloilla pistänyt ihmistä ihoon, laskimoon, valtimoon ja niveleen.
Elvyttänyt, varmistanut ilmatien, osallistunut rytminkääntöihin.
Lääkinnyt kipua, särkyä, tulehdusta, hiivaa, sieniä, luulotauteja, huimausta, verenpainetta, sykettä, mielenterveyttä, nestetasapainoa, unettomuutta, päihdehäiriöitä ja autoimmuunitauteja.
Obduktioissa pitänyt kaikkia ihmisen elimiä käsissäni, leikellut ne palasiksi ja tutkinut miten kaikki rakenteet nitoutuvat toisiinsa.
Määrännyt potilaita huone-eristykseen, lepositeisiin ja ”pakkohoitoon”.
ja tietysti kävellyt lääkärin perässä vessaan ensimmäisissä päivystyksissä, eksynyt sairaaloiden käytävillä, unohtanut kulkukortteja, tunnuslukua, salasanoja, tapellut printterien kanssa, kironnut pt-järjestelmiä ja juonut tuhansia litroja kahvia.

Matkan varrella olen myötäelänyt ilossa ja surussa, nähnyt pettymystä, pelkoa, jännitystä, kauhua, helpotusta, välinpitämättömyyttä, levollisuutta sekä maniaa ja psykoosia. Koko tunnespektrin matkalta erilaisia tunteita.
Kuunnellut, tukenut, neuvonut, yrittänyt ymmärtää, kannustanut ja nostanut toiveita. Ollut ensimmäinen joka kertoo potilaalle syöpädiagnoosista, ottanut vastaan kaikki ne tunteet mitä siinä hetkessä räjähtää pintaan tai sitten ei. Toiset vain vaikenee. Kertonut myös hyviä uutisia, kun kaikki sujuu suunnitellusti ja potilas pääseekin kotiin tai tutkimuksissa ei löytynytkään mitään vakavaa.

Olen päässyt kasvamaan paljon ihmisenä, pohtinut uusiksi omat arvot moneen kertaan ja miettinyt mitä arvoja meidän yhteisömme ylläpitää. Oppinut ottamaan vastuuta ja olemaan rauhallinen ja koostunut tilanteissa, joissa aikaisemmin olisin panikoinut. Olen oppinut tutkimaan, vertailemaan, arvioimaan ja päättelemään sekä tuntemaan laajemmin kuin aikaisemmin.
Joutunut etsimään syitä miksi jatkaa eteenpäin, kun on todella vaikeaa ja taas jarrutella kun kaikki tuntuu menevän liiankin hyvin. Matkani on vielä pahasti kesken, mutta eteenpäin menossa jatkuvasti. Olen myös ymmärtänyt, että kaikissa on jonkin verran virheitä ja ihminen ei voi olla täydellinen.

Mutta tärkeimpiä näistä vuosista jää käteen muutama todella hyvä ystävä, lukuisia elämänoppeja niin siviilissä kuin töissä. Ja se tutkinto mitä lähdettiin hakemaan.

Kiitos kaikille ketkä ovat matkaani osallistuneet. En tiedä mitä blogille tapahtuu, mutta matka Raksalta lääkikseen on päättynyt ja nyt alkaa kasvaminen uudessa professiossa.

-Henkka

A good friend once told me you are memory
Without them we equal nothing
All I can see is the place I wanna be
Suddenly my life was so free
A7X – Reminissions

Meidän kehot vanhenee
Niin se vaan menee
Mut loppuun asti mieli viel juoksee
Juokse mun kaa, juokse mun kaa
Kunnes sammutaan
Ei aika ainakaan lisää tuntejaan
Joten kunnes kaikki laitteet suljetaan
Nauti mun kaa, nauti mun kaa
Kunnes sammutaan
Ida Paul & Kalle Lindroth – Kunnes sammutaan

I just can’t believe

Moro,

Kuukausi taas vierähtänyt ja jotain merkittävää ja todella outoa on tapahtunut. Mun syvärit on vihdoin arvosteltu ja opintopisteet on suorituksissa. Käsittämätöntä, vain 5,5 vuotta ja reilusti yli tuhat kolmesataa tuntia töitä. Ja koska lääkiksen vaikeimman kurssin eli ruotsin sain hyväksiluettua, niin enää vain syöpätautien etätentti ja 12/16 seminaaria minun ja valmistumisen välillä. Tämä on erittäin tervetullut uutinen, koska tällä hetkellä ei voisi enää opiskelu vähempää kiinnostaa. Ura vasta alussa, mutta kyllä viime vuosien etäopetus tappoi viimeisetkin motivaatiot. Rivienväliestä nokkelimmat saattaa jo arvata, että en ole lähdössä erikoistumaan opintojen jälkeen ja vakavasti mietin lähdenkö ollenkaan. Työuraa tällä hetkellä 35 v jäljellä, joten ehkä jossain vaiheessa. Mutta nyt seuraaviin pariin vuoteen ei todellakaan.

Koska yhteiskunta ja Eurooppa on auennut ihan uudella tavalla koronajälkeiseen aikaan, niin myös tanssitapahtumia on alettu taas järjestämään niin kotimaassa kuin ulkomailla. Tällä hetkellä mahdollisuus itse suunnitella omat työvuorot ja tanssitapahtumien uudelleen järkkäys onkin aiheuttanut sen, että kohtuu moneen paikkaan sitä ollaan taas menossa. Kolme rokotetta ja sairastettu korona pitää huolen, että ainakaan kovin vakavaa tartuntaa ei enää tässä vaiheessa tule. Nyt on kuudes viikonloppu putkeen tanssia.

Tätä iloa kyllä varjostaa perhepiirissä tapahtuneet asiat, mutta niiden käsittelylle on myös varattuna aikaa.

En edelleenkään voi uskoa että kahden viikon päästä on viimeinen opetus lääkiksessä ja voin laittaa hakemuksen eteenpäin laillistamista varten. Käsittämätöntä, nämä viime vuodet ovat menneet tosi nopeasti. Töiden puolesta ei juuri mitään muuta tapahdu, kuin että joutuu mahdollisesti tekemään yövuoroja päivystyksissä. Työalueena edelleen koko Itä-Suomi, riippuen vähän päivistä ja kenelle töitä teen.

Se mitä tälle blogille tapahtuu ajan kanssa on vielä vähän kysymysmerkkinä. En tiedä onko täällä enää ketään vakiolukijoita, mutta jos on niin kiitos vuosista ja toivottavasti täältä on irronnut jotain hyödyllistä matkaan. Edes nauruja sen suhteen miten perseelleen UEF järkkää asiat.

Katotaan nyt minkälainen fiasko tuo valmistuminen vielä on, koska en oikein luota UEF:n atk-laitteisiin. Pitääkin ottaa jokaisesta suorituksesta screenshot tai tilata opintosuorite.

Ylihuomenna viimeinen tentti, wish me luck.

-Henkka

Mitäköhän kaikkea vielä

Moro,
Nopeasti taas vähän UEF-sekoilua. Ensin tänään tuli sähköpostia, että ”hei, kiva että oot suorittanut paljon valinnaisia (reilusti yli tavoitteen), mutta eipä riitä meille.” Mulla siis on joku 80 opintopistettä valinnaisia kun hampaalta lasketaan mukaan. Mutta kuulemma jollain laskukaavalla niitä oli vain 8,5. Mutta tämä onneksi selvisi soittamalla opinto-ohjaajalle.

Sitten ruvettiin sähläämään syvärien kanssa. Luojalle kiitos ne nyt eteni kypsyysnäytteeseen asti, koska toinen ohjaanani otti sen hoitaakseen ja ulkopuolinen tarkastaja on löytynyt myös. Tätäkin sai taas odotella kuukausia. Joulukuulle sovittu artikkelin submittointi ei ole vieläkään tehtynä.

Ja nyt viimeisenä tuli vielä sähköposti, että kieliopintoja puuttuu. Olen tehnyt kaikki vitun kupongit mitä tuo paska laitos pyytää, mutta nepä on kadonnut jonnekin Pepin aiheuttamaan mustaan aukkoon ja saapa nähdä valmistutaanko sitä ajallaan.

En ole ikinä nähnyt mitään laitosta/firmaa/järjestöä, jota johdettaisiin yhtä paskasti ja yhtä huonoilla teknisillä systeemeillä. Eiku olenpas, suurin osa terveydenhuoltoa potilastietojärjestelmineen.
Mutta tosissaan, miten helvetissä aina voi joku serveri olla nurin tai opintopisteitä puuttua sieltä täältä ja tuolta. Tai sitten joku kaavakesysteemi löydyy kahdeksan linkin ja neljän selaimen takaa, jonne pääsee vaan kun kuu on puolillaan ja tuulee idästä.

Sanoin opinto-ohjaajalle, että mä teen väitöskirjani loppuun tähän paskaan laitokseen vain jos aseella uhataan. 13.4. kunhan on viimeinen opetus ja kaikki nopat taskussa sekä todistus hanskassa, niin en kusekkaan tähän laitokseen päin. YEK-hakemuksen joudun laittamaan, että tk-palvelut hyväksytään, mutta sitä en tule ikinä viemään loppuun.

Mutta ei elämä pelkkää vitutusta onneksi ole. Vain kaikkia yliopistoon tai opintoihin liittyvä. Töissä on mukavaa ja hyvä porukka. Vaikkakin Jyväskylä – Pieksämäki – Kangasniemi – Savonlinna akseli alkaa olla vähän liian tuttu.
Ja viime lauantaina oli mun parhaat tanssit Suomessa tälle vuodelle, aivan ihanaa. Vuokrasin salin ja pidettiin ensin yksityistunnit siinä ja bileet perään. Ja nyt on taas eventtejä ulkomailla mitä odotella. Ja tietty kesä ja valmistuminen, sekä juhlat.

Nyt taas etäisyyttä vähän opintoasioihin ettei repeä verisuoni päästä. Suihkuun ja aamulla töihin, muu ei auta.
-Henkka

Perehtymistä uuteen

Moro,

Tänään varmistui, että tk-palvelut tulen tekemään Keuruulla Seututerveyskeskuksessa ensi elokuusta lähtien. Teen nelipäiväistä viikkoa, joten tk-palveluiden suorittaminen tulee kestämään vuoden päivät. Ja toisin kuin yleinen uskomus on, niin terveyskeskustyö ei ole pakollista, ainakaan perusopinnoissa. Voit valmistua ja tehdä töitä lääkärin nimikkeellä helposti ilman ongelmia, vaikka et olisi päivääkään tk:ssa töissä. Tk-palvelut toki kuuluvut sitten erikoislääkärikoulutukseen, mutta se onkin täysin eri asia.

Viime kuukausi on ollut melkoista vuoristorataa, lähinnä mentaalisesti, mutta myös fyysisesti. Ensinnäkin muutto uudenvuodenpäivänä. Mikä fiilis istua uudessa kämpässä keskellä muuttolaatikoita, kun googlephotos muistuttaa miten muutama vuosi takaperin olit ystävien kanssa tanssireissussa Itävallassa.

Loppiaisena edessä oli sitten lähtö Unkariin, jossa Euroopan suurin westitapahtuma Budafest pidetään. Henkilökohtaisista syistä ja huonejärjestelyistä johtuen tämä reissu henkisesti melkoista heittelyä. Kotimatka kuitenkin selvensi ajatuksia ihmissuhteiden osalta, mutta hiipivät lihaskivut sekä vilunväreet eivät olleet vain ilmastoinnista ja tanssista johtuvaa.

Koronahan sieltä tuli napattua ja sitten eristysmääräys pätkähti päälle. Oireet kestivät noin viisi päivää ja muistuttivat kovasti sinuiittia. Eristyksen takia jouduimme siirtämään kevään tanssikurssien aloitusta viikolla.

Tästä nykyajan rutosta kun selvittiin, niin uuteen työpaikkaan. Uusi toimipiste, uusi potilastietojärjestelmä, toimitusjohtaja lomalla ja toinen päivystäjä lääkäri koronaeristyksessä. Sanotaanko, että oppimiskäyrä oli melko jyrkkä. Lisäksi toimikortti ja tulostin eivät toimineet sekä en saanut avaimia.

Tällä viikolla sitten sain tietää ikäviä uutisia perheenjäsenestä tai tarkemmin ottaen hänen ennusteesta. Sairastaminen ei tullut uutena tietona, mutta nykytilanne tuli hieman.

Kivana juttuna se, että tapasin Budapestissä tosi monta uutta ihmistä ja olen saanut pidettyä heihin yhteyttä jopa tanssileirin jälkeen. Ja se, että syvärit ovat edennet tarkistusvaiheeseen asti, mutta en vielä iloitse. Sitten kun virallisesti on valmiit ja opintopisteet plakkarissa, niin voi juhlia.

Ensi viikolla maanantaina töihin Pieksämäelle, tiistaina Joensuuhun korvaamaan pakollinen opetus, jonka olin poissa koronatestin takia. Keskiviikko ja torstai menee töissä Savonlinnassa ja perjantaina lähden Hämeenlinnaan psykalle päivystämään. Hieman vajaa 1000 km viikkoon työmatka-ajoa. Keikkalääkärinä on hyviä puolia, mutta tämä ei ole se.

Olen innostunut lukemaan / kuuntelemaan psykoterapeutti Arto Pietikäisen kirjoja ja voin suositella muillekin, jos aihepiiri kiinnostaa. Myös Daniel Kahnemanilta on tullut uusi kirja ulos, joka omalla listalla seuraavana. Atomic Habitsia voin suositella, jos omat rutiinit tökkii ja haluaa vinkkejä miten muuttaa perusarkea vähän terveellisempään / tehokkaampaan suuntaan.

En mä enää tiedä mitä mä rämblään tänne. Täytynee vähän kasailla ajatuksia tässä ja jatkaa sitten…

-Henkka

p.s. Biisejä mitkä ajankohtaisesti soimassa loopilla: Mira Luoti – Täydellinen puolikas, Aksel Kankaanranta – Muista kuka oot, Billie Eilish – Therefore I am ja Alan Walker – Running out of Roses.

Lähtölaskenta Kuopiosta

Hei,
Alkavat opinnot olemaan loppusuoralla ja sen seurauksena myös katse suuntautuu eteenpäin elämässä. Konkreettisesti tarkoittaa siis sitä, että vietän Kuopiossa enää kaksi viikkoa ja tammikuusta eteenpäin olenkin Jyväskyläläinen. Uuteen asuntoon eilen vietiin suurinosa tavaroista, mutta työmatka on Varkauteen n. 40 min suuntaansa lyhyempi Kuopiosta, joten siksi vanha asunto vielä käytössä.

Väkisinkin alkaa nostalgioimaan, kun pakkaa yli 7 vuoden elämää laatikoihin ja IKEA pusseihin. Mukaan lähtee postikortteja, valokuvia, jääkaappimagneetteja, tauluja yms asioita, jotka muistuttavat, niin vanhoista kuin uusistakin kavereista. Syksyllä 2014 muutto Kuopioon, täysin uuteen kaupunkiin, opiskelemaan alaa josta ei voinut edes amiksessa haaveilla. Se fiilis kun tutustut uusiin ihmisiin ja kaikki on uutta ja ihmeellistä. Tunnin ruokatauot ensin tuntui ikuisuuksilta, mutta parin vuoden jälkeen eivät enää meinanneet riittää. Luentojen välissä hätäisesti täytettyjä termosmukeja ja tenttisalien edessä käytyä pikakertauksia sekä viime hetken panikointeja.

Hampaalta jäi paljon hyviä muistoja ja hyviä ystäviä, muutama heistä jäi Kuopioon, kun muut matkasivat pitkin Suomea. Lääkiksen puolelta on myös löytynyt hyviä ystäviä ja paljon muistoja, niin hyviä kuin huonoja. Yliopistoon itsessään liittyy kyllä paljon ärsyyntymistä ja turhautumista, kuten blogia seuranneet tietävätkin. Sitä osuutta ei tule ikävä. Eikä Neulamäen rinnettä, vaikka seuraavakin asunto on itseasiassa samantyylisen mäen päällä. Ihmisiä kyllä tulee ikävä, mutta onneksi Suomi on lopulta pieni maa ja autolla pääsee näppärästi moikkaan tyyppejä.

Jyväskylässä odottaa uusi arki, johon kuuluu isossa roolissa tanssi, koska pääsen jälleen opettamaan. Lisäksi pääsen seuraajan roolissa osallistumaan viikkotunneille. Vaikka Omikron pyyhkii Euroopan yli, niin näyttäisi, että tanssitapahtumat Euroopassa silti järjestettäisiin. Toki tämä voi muuttua nopeasti. Töiden osalta kevät menee keikkaillessa siellä ja täällä, valmistumisen jälkeen sitten pitkä kesäloma ja elokuusta terveyskeskukseen suorittamaan TK-palveluita.

Ja ei, syvärit ei ole vieläkään valmiit, koska proffalla ei ole aikaa. Ja ei, en ole maistunut vieläkään yhtäkään kukkoa. Enkä käynyt Puijon tornissa. Ehkä täytyy vielä pakollisien visiittien yhteydessä harkita.

-Henkka

”Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy”

Hei,

Kylläpä taas oli hienoa aloittaa opintaival ihan livenä. Mentiin oikein luentosaliin meille määrätyille paikoille katsomaan zoom-esitystä. Ihan livenä porukalla katsomaan Zoomia. Järjen riemuvoitto jo itsessään. Paitsi osa oli etänä, koska etäisyys. Mutta meidän oli pakko olla paikalla. Harmi niille ketkä asuu jo Helsingissä, Espoossa tai vaikka Tampereella. Ja se, että meille on määrätyt istumapaikat ja ovet joista kulkea luentosaliin varmasti kertoo influenssa- ja koronavirukselle, ettei nyt saa tarttua kun on tämmöiset järjestelyt.

Noh ensin hyvät asiat pois. Tänään oli vain 4h opetusta, näki kavereita ja sai yliopistolla ruokaa. Siihen ne sitten loppuivat. Luettelen nyt alle vain asioita ilman sen ihmeellisempää tärkeysjärjestystä. Kyseessä siis moniammatillisen kuntoutuksen kurssi, missä on mukana fysioterapeutit, sosiaalityöntekijät ja lääkärit.

1. Aina kun keskustelu oli menossa minnekään edes lähelle oikeaa töissä hyödynnettävää pointtia, niin keskustelu katkaistiin lennosta. Kehuttiin miten hyvin kommentteja, mutta jutella / kritisoida ei saa.
2. Meillä kävi kokemusasiantuntija puhumassa 1,5 h siitä miten koulukiusaaminen on pahasta, mutta ei mitään konkretiaa missä voitaisiin parantaa tai miten ennaltaehkäistä jatkossa tälläistä. Kunhan hän pääsi kertomaan oman tarinansa. Tämä varmasti auttoi fyssareita ihan saatanasti kun tietävät miten psykiatrinen potilas tuntee olonsa suljetulla osastolla.
3. Luennoitsijan esityksen pointti jäi täysin harmaan peittoon, koska koko vitun esitys täynnä jotain hoitotieteen jargonia toimintasiiloista, asiakaspoluista, kuntoutusladuista yms paskasta. Kaavio on kaavio vaikka voissa paistais, hienot nimet alkaa vaan vituttaa kun ei pysty seuraamaan mistä vitusta nyt taas puhutaan. Tämä yleinen ongelma akatemiassa, tehdään omasta alasta niin vitun hienon kuuloista ettei tämmöinen tyhmä lääkärinalku enää pysy perässä. Kuten kollega tokaisi, niin 90% puheesta olisi voinut korvata https://puppulausegeneraattori.fi/ :n teksteillä ja kukaan ei olisi huomannut.
4. Meidät yritettiin saada täyttämään ainakin GDPR:n vastainen tutkimuslomake, tästä huomautettua tutkimuksen vetäjä ei vieläkään perustellut kantaansa ja otettiin yhteyttä tietosuojavaltuutettuun. Lisäksi yhden tauon jälkeen näkyi tiedosto ruudulla, jossa oli kaikkien opiskelijanumerot näkyvillä. Zoomissa. Kiitos taas, hyvin hoidettu ❤ Tämän lomakkeen täyttö siis oli alunperin vaatimuksena, että saa kurssimerkinnän.
   
   Parasta on, että kurssi kestää viikon. Ja tämä oli ensimmäiset neljä tuntia.
   
   Meitä on varmaan 160 työluvat omaavaa lääkäriä ja ainakin parikymmentä muun alan edustajaa tuolla kurssilla. Olisikon 160 lääkärin työviikolle (yli 3v työaikaa) jotain parempaa tekemistä Itä-Suomen alueella kuin kuunnella tyhjänpäiväistä jauhantaa? Yksi kollega tuossa tokaisi, että joutui skippaamaan omien potilaidensa hoitopalavereja näiden luentojen takia.
   
   Mitä vittua UEF nyt taas. Siirtäkää tämä kurssi sinne preklinikkaan minne tämä kuuluu ja antakaa meidän tehdä töitä tai vaikka lomailla. Tässä ei tule kuin vihaiseksi.
   
   Enkä halua edes aloittaa UEF lääkiksen puolen korvaavuuksista. Sisätautien hajautuksessa olin yhden klo 8-13 päivän poissa, koska koronatesti. Noh korvaavuudeksi ehdotettiin kahta erillistä päivää KYS:llä (ti ja to). Matkat Kuopioon edestakaisin tai majoitukset sekä työansiomenetykset, niin on äkkiä aika kallista. Ehdotin, että voisiko tehdä kirjallisena kuten viime vuonna pystyi, niin nyt ei pysty. Koska syyt. Onneksi pääsen Joensuuhun korvaamaan kaiken vain yhtenä päivänä. Kiitos tästä Joensuun opetuskoordinaattorille, että klaarasi tilanteen.
   
   Ugh. Vittu kun tulee raskas viikko
   -Henkka

p.s. lisätty seuraavana päivänä tuleville vuosikursseille bs-bingoa varten: vajavuusparadigma, rajapinnat, yhdyspinnat, moniammatillisuus, osallistaminen, vastakäsite, diskuteeraus, ekskluusio, asiakaspolku, kuntoutuslatu, keissit, toimintaympäristön rooli, asiakaslähtöisyys, potilas-asiakas-kuntoutuja, sosioemotionaaliset taidot, minäpystyvyys, prosessikaaviot, kuntoutusprosessi, sosiaalisen toimintakyvyn edistämisen palvelut, toimijuuden modaliteetit, kontekstuaaliset tekijät, toimintakyvyn eri ulottuvuudet, biopsykososiaalinen, prosessiosaaminen, substanssiosaaminen, teknisrationaalinen logiikka.

listaa jatketaan kunhan viikko etenee.

Paluu hetkeksi kotiin

Moi,
Nyt on viiden viikon Saarijärven terveyskeskuskeikka ja parin viikon Joensuun sisätautienhajautus takana. Saarijärvi oli yhtä mahtava kuin aikaisemminkin, kandille tosi mukava aloituspaikka työuralle. Seniorituki aina saatavilla, tauot merkattu potilaslistaan, hyvä palkkaus, 30 min vastaanottoajat, toimistoaikaa aamuin ja illoin sekä paljon toimenpiteitä. Harmikseen Saarikan ylilääkäri on jäämässä eläkkeelle ja virka on edelleen auki, joten jatkosta ei pysty sanomaan. Meitä nuorempia lääkäreitä talossa kyllä on, mutta ainakaan vielä ei innokkaita löytynyt. Jyväskylästä vain tunnin ajomatkan päässä ja sekin menee nopeasti äänikirjoja kuunnellessa. Itse toki laittelin aamulla ystäville ääniviestejä ja iltapäivällä sitten soittelin toisille.

Yhtenä aamuna tosin kävin lähellä kuolemaa työmatkalla. Se yksi ainut kylmä aamu lokakuussa. Kesärenkaat + takaveto + automaatti + ECO-ajotila. Ylämäessä kun kierrokset laski ja teho hiipui, auto heitti pienemmän vaihteen silmään, josta seurauksena tullut tehonlisäys sai takarenkaat sutimaan. Sitten auto pyörähti näyttävästi vastaantulevien kaistalle ilman mitään varoitusta. Vauhtia tällä hetkellä n. 45 km/h. Onneksi vastaantuleva ja takana ollut auto ehtivät väistää ja jarruttaa, olisi muuten voinut käydä huonosti. Loppumatka sitten manuaalivaihteilla (onneksi sai autosta pakotettua päälle) ja hyvin pääsin perille, iltapäivästä tiet olikin jo sulat.

Joensuussa Tikkamäellä meillä oli täydentävä hajautus koskien sisätauteja. EKG ja tahdistin koulutus sekä endokrinologia ehdottomasti viikon parhaat annit. Ja Siun soten illanvietto, jonka piti olla rekrytilaisuus, mutta ei siellä meille LT6:lle töitä tarjottu. Iltaa jatkettiin 60’s palaveriin, jossa toki vierailtiin toistekin. Loistava hajautusporukka teki reissusta yhden lääkiksen parhaista, vaikka ensimmäisen viikon koronatestin odottelu ja henkilökohtaisen elämän vastoinkäymiset vähän tunnelmaa laskivatkin. Koettiin myös ensimmäinen oikea elvytystilanne harkassa, surkuhupaisaa tästä teki se, että samaan aikaan sydänvalvonnassa oli elvytyssimulaatio. Osaston ammattitaitoinen henkilöstö kyllä ohjeisti meitä hyvin, mutta enemmän oltiin vaan sivustaseuraajia. Potilas selvisi ja sai tahdistimen.

Muutama palkallinen päivystys ja muutama hajautukseen kuuluva pitivät illat sopivan kiireisinä. PKKS on päivystyspisteenä mukava paikka, kunhan ensin käy perehdytyksen Mediatriin. Kunhan pt-järjestelmä on tuttu, niin itse potilaiden hoito on melko suoraviivaista. Seniorituki on saatavilla, osaavat hoitajat sekä esim virka-aikana paikalla oleva fyssari helpottavat työntekoa merkittävästi. Kiirettä siellä toki pitää.

Hetkeksi paluu siis Kuopioon. Tämä viikko menee sisätautien ja kliinisen farmakologian seminaareissa, ensi viikolla sitten moniammatillista kuntoutusta. Itsenäisyyspäivän jälkeen töihin ensimmäistä kertaa työterveyshuoltoon. Ja joulukuussa muutto Jyväskylään, mutta siitä lisää joku toinen päivä.

-Henkka
p.s. Syvärit on nyt loppusuoralla, näistäkin lisää eri kirjoituksessa.