Lukukauden viimeinen tentti ja sopeutumishäiriö

Moro,

Tänään tosiaan silmätautien tentti ja mikäli tuo ja kliininen ravitsemustiede menevät läpi, niin olisi 5. vuosikurssin opinnot paketissa muutaman viikon terveyskeskusharjoittelua lukuunottamatta. Itselläni on viikko Kuopiossa ja kaksi viikkoa Saarijärvellä.

Mutta tämä ei ollut se aihe mistä kirjoitusinto kumpusi, vaan se että kävin äsken salilla. Koronarajoitukset ja ohjeet tottakai huomioiden. Siellä törmäsin kahteen kurssikaveriin ja toinen kysäisi, että ”miten sun tutkimus edistyy”? Tästä käytiin lyhyehkö keskustelu, mutta jos olette blogia lukeneet, niin tiedätte että niitä on tehnyt kuin Iisakin kirkkoa, tosin pari kertaa uusiksi perustuksia myöten.

Mutta tämäkään ei ole se pääpointti. Vaan se reaktio mikä seurasi tätä keskustelua: se kurkkuun nouseva ahdistus, verenpaineen ja sykkeen nousu sekä näitä seuraava silmitön vitutus. Pohjustuksena se, että itsellä on opinto- ja työkuviot sekä talous tällä hetkellä melko hyvässä mallissa ja muutenkin elämässä menee suhteellisen kivasti verrattuna muutama kuukausi taaksepäin. Poistin Facebookin ja IG:n tuossa joku aika sitten ihan kokeeksi, että paraneeko fiilis, tyhjensin kalenteria urakalla ja järjestelin työkuvioita yms uudelleen. Tästä kirjoittelinkin jo aiemmin.

Silti, vaikka stressitasot ovat tällä hetkellä suhteellisen alhaiset, niin pelkkä yksi kysymys ajoi minut äsken tilanteeseen, että oli pakko lähteä salilta kävelemään kotiin ja mietin vain mielessäni, että toivottavasti kukaan ei tule mussuttamaan mitään nyt, koska en voi luottaa reagointiini. Teki mieli heittää puhelinkin jonkun näyteikkunasta sisään, vain koska biisi Spotifyissa alkoi vituttamaan. Tämä tilanne on ihan absurdi. Mietin vain, että kuinka kauan kestää että pystyn keskustelemaan mun syväreistä tai väitöksestä ilman, että näen pelkkää punaista. Kuulemma puoli vuotta täydellistä taukoa olisi paikallaan, jotta stressinsietokyvyn saisi takaisin tavanomaiselle tasolle.

Ja hassua tässä on se, että tätä ei esiinny esimerkiksi töissä tai muuten opinnoissa. Vain syvärit/tutkimustyö on se joka kippaa kupin nuri samantien.

Aamulla tosin kuppi meni heti nurin, kun luin tän ( https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e8cf4656-2997-4848-a818-9eca6f77cbd1 ). Mä en pysty käsittämään miten sinisilmäisiä aikuiset ihmiset on koulukiusaamisen edessä. Ihan kuin se auttaisi, että vähän silitellään päätä ja heilutetaan sormea kiusaajalle. ”Koululla järjestettiin palaveri, jossa ”kiusaaja” eli väkivaltarikollinen kohtasi uhrinsa. Hän ei juurikaan reagoinut nuhteluihin” ”Muistaakseni vinkkinä oli, että ei kannata mennä mihinkään välituntivalvojan silmäpiiristä, isä muisteli.” Mitä helvettiä nämä opetusalan ammatti-ihmiset oikein kuvittelee? Sama saamattomuus näkyi jo omalla ala- ja yläasteella, kun kiusaamiseen ei puututtu mitenkään. Tai no siis järjestettiin näitä soo-soo-tapaamisia, joiden painoarvona oli ainoastaan se, että kiusaaminen paheni, koska kaiken lisäksi olit vielä kantelija.

Luulin, että 20 vuodessa olisi tultu eteenpäin. Kuulin tänään, että jossain kunnassa on menty siihen, että aina kun ”kiusaamista” tapahtuu, niin paikalle soitetaan poliisi ja tehdään rikosilmoitus. Näin ainakin lapset oppisi, että teoilla on seuraamukset. Ja itse tekisin vielä lastensuojeluilmoituksen, koska koulu ei pysty turvaamaan lapsien kasvua ja kehitystä.

Vituttaa aivan suunnattomasti näiden lasten puolesta, jotka pahimmillaan kärsii pitkälle aikuisuuteen opettajien ja rehtorin munattomuuden takia.

Hyvää viikonloppua vaan kaikille. Taidanpa lähteä juuri avatuille torin terasseille nauttimaan auringosta. Tai sitten lähden lenkille.

-Henkka