Kohti vapaampaa kesää

Moro,

Sain eilen tietää, että tulen saamaan työnantajani kautta koronarokotteen helmikuun puolivälissä. Vihdoin valoa tunnelin päässä. Kunhan saadaa loputkin rokotettua, niin ehkä päästään keventämään rajoituksia ja ehkä jopa jossain vaiheessa takaisin normiarkeen, tansseihin ja massaluentoihin. Massaluentoja on ikävä niiden sosiaalisen aspektin vuoksi, tansseja samasta syystä. Itse olen korona-aikana onnistunut opinnoissa sekä saanut koko kesän sekä syksyn tehdä töitä ilman keskeytyksiä, joten koviten rajoitukset on iskeneet sosiaaliseen puoleen. Mutta optimismia kehiin, kohta tämä on ohi 🙂

Opinnoissa menossa lastenpsykiatria, joka on lyhyt ja pieni kurssi (3 op). Tähän mennessä kurssi on järkätty toimivasti ja opetushenkilökunta vaikuttaa innokkailta opettamaan. Tenttikin häämöttää jo tuossa parin viikon päässä. Sitten olisi vielä KNK, silmätaudit, YLE, kliininen ravitsemus sekä TK-harjoittelu jäljellä. Työt ensi kesäksi on sovittuna Mikkeliin, minne tulen muuttamaan toukokuussa mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Siltä reissulta kun palaan, niin melko vähän on enää opintoja jäljellä.

Mutta kyllä tässä alkaa olemaan jo kypsä päästä takaisin työelämään. Opiskelu ja aina roikkuvat keskeneräiset kurssit sekä syvärit aiheuttaa päänvaivaa vaikka kuinka yrittäisi rentoutua ja lomailla. Töitä harvemmin tulee kannettua kotiin ja mietittyä iltoja ja viikonloppuja. Toisaalta opinnot suo mukavasti vapaa-aikaa, tosin mitäpä sillä tällein korona-aikana tekee.

Jokatapauksessa asiat pitkästä aikaa kohtuullisen mallillaan, kunhan tämä kevät rypistellään läpi. Artikkeli / syvärit eivät ole merkittävästi edenneet. Tähänkin alkaa mitta olemaan täysi. Helmikuussa palaveri jossa näkee lopulta sen, että vaihdanko vielä ryhmää vai jäänkö katsomaan miten tuon kanssa käy.

-Henkka