Se oli sitten siinä, yhdeksän kuukautta elämästä ”tuhlattu” valintakokeseen harjoittelulla ja nyt se oli vihdoin ohi. Jo perinteeksi muodostuneen Haraldin reissun jälkeen ajelemaan kotia kohti ja ajatusten keskittäminen kaikkeen muuhun mahdolliseen kuin viime päiviin. Muutama viikko duunissa työsuojelutehtäviä hoitaessa ja iltaisin vapaata vietellen sekä kavereita moikkaillen. Ja sitten se viimein saapui, tuo jokaisen hakijan unelma postimiehen tuomana. Itse en päässyt hakemaan kirjettä laatikosta, vaan minulle soitettiin iloinen puhelu kotoa xD Olin saanut ison kirjeen yliopistolta. Iloiset karjahdukset ja pienet tanssimuuvit täyttivät silloisen työpisteeni, eli työmaan työkaluvarastoon rakennetun toimistoni. Koko loppupäivä menikin hymy huulilla ja työkavereiden vinoilua kuunnellen, luulivat varmaan että nyt ei ole lääkkeet kohdillaan 😀 sillä eihän suomalainen mies saa töissä hymyillä.
Kotiin päästyä alkoikin armoton häsläys, pitää tehdä sitä, tätä ja tuota. Mistä muuttoauto? Mistä laatikot, mitä mukaan, mistä asunto, tukihakemuksia, opintovapaa-anomus… Mutta ensin aloitin kumminkin laittamalla kuopakselle ilmoituksen, että tarvitsen asunnon asap. Sen jälkeen selvittelemään miten ja mistä saisin eniten tukia ja kuinka kauan. Netti oli tässäkin paras ystävä, opintovapaahakemukseen allekirjoitus työnantajalta ja työtodistukset palkkakonttorista sekä hyväksymiskirje. Kaikki hienossa paketissa aikuiskoulutuskeskukseen ja odottelemaan vastausta tuensaannista. Oma ennakkotutkimus aiheesta ja aktiivinen lakien ja säädösten lukeminen auttoi helpottamaan asioiden sujumista ja jo ennen heinäkuun puoltaväliä olin saanut asiat järjestykseen Nurmijärven päässä sekä asunnon Kuopiosta.
Ei muutakuin pakettiautoa lainaan ja kohti Kuopiota, kiitosta ystävälle pakun lainasta. Muutama reissu ja homma alkoi olemaan paketissa.
Kesä tuli ja meni, töissä ja lomalla. Syksyllä sitten alkoikin opinnot hampaalla ja näistä alkuhetkistä voit lukea tuolta blogin etusivulta tarkemmin 🙂
Valmistautumisen pääsykokeeseen aloitin kunnolla tammikuussa, kun seuraava valmennuskurssini alkoi. Muutamana iltana viikossa kurssilla ja muina iltoina kotona, seuraavan viiden kuukauden mittaiset harjoitukset olivat jälleen alkaneet. Tuo kauhea mörkö horisontissa odotti ja aikaa ei ollut hukattavaksi. Vikkelästi kynät teräviksi, pyyhekumit valmiiksi ja väsymystä estäviä tuotteita kaapit täyteen. Mörkö on selätettävä jälleen toukokuussa, ja nyt se olisi voimakkaampi kuin viime kerralla.
Koska yleiselle on yleensä vaikeampi päästä kuin hampaalle, täytyi kehitellä uusi suunnitelma. Taidot tulisi saada hiottua lähelle täydellisyyttä edelliseen kokeeseen verrattuna. Onneksi materiaalia on kertynyt vuosien hakujen aikana, ei siis tullut tehtävien loppuminen ongelmaksi. Koska opinnot ovat melkein identtiset hampaalla ja yleiselle ensimmäisinä vuosina, päätin jatkaa opintoja normaalisti. Olihan ensimmäisenä vuonna kolmannes pelkkää biokemiaa. Eli jälleen kerran vietin suurimman osan illoista valintakokeeseen lukien, aika näyttää onnistuiko tämä taktiikka vai olisiko pitänyt lopettaa kursseilla käynti ja keskittyä pelkkään kokeeseen valmistautumiseen. Tänä vuonna lukutunteja kotona sekä iltakurssilla tuli yhteensä n. 400, tähän en ole laskenut yliopiston biokemioita. Jälleen muutama päivä ennen isoa koetta lepoa, tosin tänä vuonna osui histologian tentti maanantaille, kun valintakoe oli keskiviikkona. Ainoa tentti mikä meni varmasti hylätyksi tänä vuonna.
Koepäivän aamusta kampukselle, melko rauhallinen ilmapiiri noin yleisesti ottaen. Näin muutamia kavereita ennen tenttiä, mutta valitettavasti tentistä lähtiessä en ehtinyt jäädä vaihtamaan kuulumisia. Haraldin ruokapyötä odotti jälleen tänä vuonna koreana hyvistä ruuista ja otinpa yhden oluenkin, kun tänä vuonna ei tarvinnut ajaa kotiin. Fiilis mainio, kesä alkoi samantien kun luvut loppui.
Innolla odottaen tuloksia,
-Henkka
Raksalta Lääkikseen 