Uusia haasteita

Moro,

Nyt se keikkalääkäröinti loppui. 34 000 km ajettu sitten huhtikuun alun. Ensi maanantaina siirryn Jyväskylän keskustaan töihin ja työmatka lyhenee merkittävästi. Keikkahommista jäi paljon käteen, mutta en voi suositella kaikille. Hotelliaamupalat ja ulkona syöminen on jonkin aikaa kivaa luksusta, mutta aika nopeasti siihenkin kyllästyy. Nyt sitten kohti uusia juttuja. Tällä hetkellä työtilanne on lääkäreille mitä parhain, töitä on enemmän kuin ikinä ehtisi tekemään ja tämä mahdollistaa hyviä neuvottelutuloksia.

Isoimpana uutena juttuna on, että sain kunnian toimia Suomen Special Olympics joukkueen lääkärinä seuraavissa maailmankisoissa ensi kesänä Berliinissä. Viime viikonloppuna tapasin joukkueen ja valmentajat ensimmäistä kertaa ja on kyllä ihailtava sitä innokkuutta, iloisuutta ja toisten tukemista jota tää porukka huokuu. Naurua riitti koko viikonlopuksi ja tyypit treenaa täysillä pilke silmäkulmassa kisaten toisiaan vastaan. Ja tämä mahdollisuus avautui raksa-alan tutun kautta.

Oon ihan täpinöissä tästä projektista, on niin siistiä päästä tekemään jotain ihan muuta välillä, vaikkakin vastuu hommassa on ihan eri luokkaa. Meitä lähtee 97 henkeä kisoihin ja meillä on 13 eri lajia edustettuna. Itse kisoissa on yli 7000 kisaajaa ja 190 maata paikalla. Enemmän infoo linkkien takana: https://www.berlin2023.org/en ja https://www.paralympia.fi/special-olympics

Tanssihommeleita tietty samaan aikaan, mutta sehän nyt enää ketään pitkään blogia seurannutta yllätä. Työtä ja tanssia. Juuri katsoin, että huhtikuuhun asti ei ole vapaita viikonloppuja, koska olen töissä tai tanssimassa. Kevätkaudella en näillä näkymin enää opeta säännöllisesti viikkotunteja, mutta katsotaan muuttuuko tilanne syksyllä.

Berliinin jälkeen odotetuin juttu on syyskuun reissu Jenkkilään ensimmäistä kertaa. Ensin yhdet häät siellä ja siitä sitten tanssimaan ennen kotiinpaluuta.

Nyt hakemaan autoa huollosta. Sekin täytyisi varmaan myydä kun ei enää ole käyttöä, kun työajot loppuu.

-Henkka

Keikkalääkärin arkea

Moi,
Ajattelin vähän avata aikaa valmistumisen jälkeen ja minkälaista elämä on keikkalääkärinä. Kirjoitus ei ole koko totuus, vaan minun henkilökohtainen kokemus.

Ensin luodaan pohjaa. Tammikuussa aloitin tekemään työterveyden akuuttivastaanottoa kolmessa eri toimipaikassa ja tätä oli alunperin tarkoitus jatkaa maaliskuulle asti, jolloin minun piti lähteä kuukaudeksi akuuttilääketiedettä harjoittamaan sairaalalle. Noh perheessä sattuneen menetyksen vuoksi suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Keskusteluja tulevasta kesästä käytiin jonkin verran tässä vaiheessa.

Huhtikuussa edessä valmistuminen ja tämän jälkeen aloitin uudelleen pitämään vastaanottoa samoissa kolmessa toimipisteessä. Päätoimipisteelleni S on matkaa 212 km kotoa, P:lle 92 km ja K:lle 70 km suuntaansa. Nyt viimeisimpänä lisättiin neljäs toimipiste J, jonne matkaa on 152 km suuntaan. Hyvä puoli tässä on se, että sain sovittua niin ettei joka ilta tarvitse ajaa kotiin ja matkoja pystyy näin yhdistämään, koska edestakainen ajaminen vähenee. Mutta tämä myös tarkoittaa sitä, että olen melko harvoin kotona.

Tämän hetken tilastoja pääsiäisen jälkeen, 32 yötä / 93 päivästä kotona. Työajoa 8200 km. Muuta ajoa n. 7000 km päälle. Olen käynyt muutamalla tanssireissulla ja ajellut useasti Etelä-Suomeen mm. perhesyistä. Ja sairastettu korona piti minua kotona tuosta ajasta yli viikon. Keskimäärin siis joka kolmas tai joka neljäs yö keskimäärin olen ollut kotona. Siinä alkaa miettimään, että onko tässä mitään järkeä. Miksei vain muuttaisi lähemmäksi toimipisteitä tai vaihtaisi johonkin lähimpään vaihtoehtoon.

Itselleni ajaminen on omaa aikaa. Siinä voi keskittyä täysillä äänikirjoihin, kavereille ääniviestien laittamiseen, sukulaisille ja ystäville soitteluun. Tai sitten ajaa täysin hiljaa vain omien ajatusten kanssa suunnitellen miten tuleva viikko tai kuukausi tulee menemään.

Töissä joutuu olemaan erittäin sosiaalinen sekä monella potilaalla on asioita, joiden käsittely vaatii empatiaa, eikä pelkkää raakaa tiedettä. Puolet potilaistani on YTHS:n opiskelijoita ja heidän joukossaan on paljon ahdistusta ja muita psyykkeen ongelmia. Jokaisen tulee löytää se oma keino nollata päivä, itselleni se on ajaminen ja tanssi, seuraavalle se voi olla jotain täysin muuta.

Nyt kuitenkin muutoksia tulossa sekä paikan, että toimipisteiden osalta, mutta mitään 100% varmuutta ei vielä ole. Katsotaan mihin päädyn.

Nyt menossa 7/11 työpäivän putki, kävin pitkästä aikaa tekemässä psykalle viikonlopun vuoron ja onhan tuo kyllä täysin oma maailmansa tähän muuhun verrattuna. Ja kirjoitan tätä juttua työpaikan koneella, ennen kuin lähden majapaikkaan nukkumaan, koska en jaksaisi kännykällä näpyttää.

-Henkka

Perehtymistä uuteen

Moro,

Tänään varmistui, että tk-palvelut tulen tekemään Keuruulla Seututerveyskeskuksessa ensi elokuusta lähtien. Teen nelipäiväistä viikkoa, joten tk-palveluiden suorittaminen tulee kestämään vuoden päivät. Ja toisin kuin yleinen uskomus on, niin terveyskeskustyö ei ole pakollista, ainakaan perusopinnoissa. Voit valmistua ja tehdä töitä lääkärin nimikkeellä helposti ilman ongelmia, vaikka et olisi päivääkään tk:ssa töissä. Tk-palvelut toki kuuluvut sitten erikoislääkärikoulutukseen, mutta se onkin täysin eri asia.

Viime kuukausi on ollut melkoista vuoristorataa, lähinnä mentaalisesti, mutta myös fyysisesti. Ensinnäkin muutto uudenvuodenpäivänä. Mikä fiilis istua uudessa kämpässä keskellä muuttolaatikoita, kun googlephotos muistuttaa miten muutama vuosi takaperin olit ystävien kanssa tanssireissussa Itävallassa.

Loppiaisena edessä oli sitten lähtö Unkariin, jossa Euroopan suurin westitapahtuma Budafest pidetään. Henkilökohtaisista syistä ja huonejärjestelyistä johtuen tämä reissu henkisesti melkoista heittelyä. Kotimatka kuitenkin selvensi ajatuksia ihmissuhteiden osalta, mutta hiipivät lihaskivut sekä vilunväreet eivät olleet vain ilmastoinnista ja tanssista johtuvaa.

Koronahan sieltä tuli napattua ja sitten eristysmääräys pätkähti päälle. Oireet kestivät noin viisi päivää ja muistuttivat kovasti sinuiittia. Eristyksen takia jouduimme siirtämään kevään tanssikurssien aloitusta viikolla.

Tästä nykyajan rutosta kun selvittiin, niin uuteen työpaikkaan. Uusi toimipiste, uusi potilastietojärjestelmä, toimitusjohtaja lomalla ja toinen päivystäjä lääkäri koronaeristyksessä. Sanotaanko, että oppimiskäyrä oli melko jyrkkä. Lisäksi toimikortti ja tulostin eivät toimineet sekä en saanut avaimia.

Tällä viikolla sitten sain tietää ikäviä uutisia perheenjäsenestä tai tarkemmin ottaen hänen ennusteesta. Sairastaminen ei tullut uutena tietona, mutta nykytilanne tuli hieman.

Kivana juttuna se, että tapasin Budapestissä tosi monta uutta ihmistä ja olen saanut pidettyä heihin yhteyttä jopa tanssileirin jälkeen. Ja se, että syvärit ovat edennet tarkistusvaiheeseen asti, mutta en vielä iloitse. Sitten kun virallisesti on valmiit ja opintopisteet plakkarissa, niin voi juhlia.

Ensi viikolla maanantaina töihin Pieksämäelle, tiistaina Joensuuhun korvaamaan pakollinen opetus, jonka olin poissa koronatestin takia. Keskiviikko ja torstai menee töissä Savonlinnassa ja perjantaina lähden Hämeenlinnaan psykalle päivystämään. Hieman vajaa 1000 km viikkoon työmatka-ajoa. Keikkalääkärinä on hyviä puolia, mutta tämä ei ole se.

Olen innostunut lukemaan / kuuntelemaan psykoterapeutti Arto Pietikäisen kirjoja ja voin suositella muillekin, jos aihepiiri kiinnostaa. Myös Daniel Kahnemanilta on tullut uusi kirja ulos, joka omalla listalla seuraavana. Atomic Habitsia voin suositella, jos omat rutiinit tökkii ja haluaa vinkkejä miten muuttaa perusarkea vähän terveellisempään / tehokkaampaan suuntaan.

En mä enää tiedä mitä mä rämblään tänne. Täytynee vähän kasailla ajatuksia tässä ja jatkaa sitten…

-Henkka

p.s. Biisejä mitkä ajankohtaisesti soimassa loopilla: Mira Luoti – Täydellinen puolikas, Aksel Kankaanranta – Muista kuka oot, Billie Eilish – Therefore I am ja Alan Walker – Running out of Roses.

Huutoa, naurua ja sekavia tiloja

Terve,

Alkoi se viides vuosi sitten lastentaudeilla, toki ensimmäiset viikot oli epämääräisiä zoom / teams-luentoja ja seminaareja. Opetuksen laadussa ei ole valittamista, vain teknologiassa ja byrokratiassa. Kunhan näistä ongelmista pääsee yli, niin voisi jopa sanoa, että opetus on loistavaa. Eli kun poistetaan moodle, weboodi, yammer ja muut erilaiset systeemit sekä keskitytään vain olennaiseen, niin opetus toimii.

Isot kiitokset kyllä kuuluu laitoksen porukalle, ketkä ovat olleet vastaamassa koronan aiheuttamien korvaavien tehtävien suunnittelussa. Ainakin lastentaudeilla korvaavuudet ovat olleet inhimillisiä ja opetushenkilökunta ymmärtäväisiä äkillisiin muutoksiin sairaustapauksien kohdalla. En toki voi sanoa muiden kurssien osalta.

Lastentaudit ei kyllä kurssina herättänyt mun sisäistä pediatria. Valitettavasti kaikki omat potilaat tähän mennessä olleet kiukkuisia ja huutavia skidejä, joille on vaikea tehdä statusta. Pareina tutkitut potilaat olleet huomattavasti helpompia. Toki tämäkin varmaan korjautuisi kun saisi tarpeeksi N:ää alle, niin tasaantuisi kokemukset.

Aloitin viime viikolla psykiatrian polilla keikkalääkärinä täällä Kuopiossa. Onhan tuo mukavaa vaihtelua osastolääkäröinnille ja saa vähän uutta näkökulmaa taas. Erikoisalan etsintä kiihtyy, kun opinnot pitenee. Isot pojat kertoneet, ettei kuitenkaan kannata jäädä ensimmäiselle kivalle alalla, vaan käydä katselee mahdollisimman monia. Vielä olisi se kaksi ”pakollista” manua sisätautien/kirurgian puolelta, katsotaan mitä sieltä löytyy.

Tästä eteenpäin on semmoinen fiilis, että kaikki lomat menee töissä. Syysloma jo sovittuna, joululoma haussa sisuksille, hiihtoloma vielä auki ja ensi kesäksi sitten Mikkeliin työterveyteen. Mutta toisaalta tässä jo kuusi vuotta tullut opiskeltua melko satunnaisella työnteolla.

Syysloman jälkeen sitten kuukaudeksi naistentautien hajautukseen Jyväskylään. Tietty vain, jos korona ei peruuta koko hajautusta.

-Henkka

ps. lasken jo kuukausia valmistumiseen.