Tervehdys
Ja nyt tuleekin harvinaista herkkua, nimittäin tulee jo toinen kirjoitus peräkkäisinä päivinä. Eilisen suurimman vitutuksen, kun kävi salilla purkamassa, niin loppuilta menikin jälleen normaalia kaavaa, eli Youtubesta laatusontaa katsoen. Siis Juufinia. Videot kuitenkin loppuivat ja nyt joudun etsimään uusia viihteen lähteitä.
Tämä aamu alkoi aamiaisella ja sisätautien diabetesluennolla, tämähän muuten kuulostaisi tosi kivalta ja opettavaiselta, mutta luento oli täsmälleen sama kuin kolmantena vuonna sisätautien kurssilla, diat mukaanlukien. Kertaus on opintojen äiti vai miten se menikään. Tästä luennosta siis jäikin käteen se, että diabetesta kannattaa hoitaa, geenitestejä kannattaa käyttää ja, että jenkit eivät osaa juoda sokeriliemiä terveydenhuollossa, mutta vapaa-ajalla se ilmeisesti onnistuu turhankin hyvin.
Luennon tauolla tuli myös lueskeltua uutisia, jossa törmäsinkin tuttuun aiheeseen koulutusmääristä ja miten se vaikuttaa työvoiman jakautumiseen maakuntien ja kaupunkien välillä. No nyt kun psykologeilla on todettu, että koulutusmäärien lisäys ei saa jengiä lähtemään periferiaan töihin (https://yle.fi/uutiset/3-12060698), niin mitenköhän helvetissä tämän pitäisi sitten lääkäreillä toimia? Tämä nyt on ollut kuitenkin isoimpia syitä millä koulutusmäärien nostoa on ajettu.
Tuossa taas eilen muisteltiin, että kirurgian peräpukamaharkassa oli 9 kandia, joista yksi pääsi tekemään samalla, kun samalla hän alkoi muistuttaa Hydraa hartioille lisääntyneiden päiden johdosto. Potilaalle varmasti mukava näky. Tai miten luomenpoisto opetettiin tasan kerran per sairaala (Mikkeli /KYS) ja silloinkin vedettiin KPS siitä kuka saa ommella ja kuka leikata, loput sitten kattelivat vierestä tätäkin huimaa operaatiota. Ja nämä samat ongelmat riivaavat kaikkia kliinisiä kursseja.
Myös elävästi muistan miten me istuttiin pakollisilla luennoilla portailla, kun penkit ei riittäneet kaikille, samalla toki hätäpoistumistiet tukkien. Tällä hetkellä kurssikoot ovat niin suuria, että sovimme vain kahteen auditorioon koko UEF/KYS alueella, korona-aikana emme niihinkään. Ryhmäkoot ovat liian isot, jotta laadukasta opettamista voidaan toteuttaa. Tämä vaikuttaa siihen, että valmistuneet lääkärit ovat epävarmoja omista taidoistaan, ellei paikalla ole kunnollista senioritukea, jolta toistuvasti kysyä mieleen tulevia asioita. Ja jostain syystä siellä kunnon periferiasta harvoin sitä senioritukea löytyy.
Se aina alkaa samalla kaavalla. Lääkäreitä on ensin tarpeeksi, sitten yksi tai useampi lähtee syystä tai toisesta. Tilalle ei saada heti ketään, joten odotellaan ja hetki pärjäillään omillaan. Sitten työt alkavat kasaantumaan, työyhteisö rakoilee paineen alla, koska jengi haluaisi oikeasti tehdä työnsä hyvin. Sitten ne ketkä jäi saavat avukseen lyhyisiin työsuhteisiin kandeja tai ostolääkäreitä, mutta eivät jaksa näitä perehdyttää, kun on omakin työ jäljessä perkeleesti. Noh sana leviää, että seniorituki on roskaa ja paskamyrsky on valmis. Seuraavaksi lähtevät nekin, ketkä alunperin jäivät.
Sitten saavut kandina uuteen työpaikkaan intoa täynnä. Luvattu on ummet ja lammet, että sut on saatu edes harkitsemaan lähtöä ks paikkaan. Vastaanotto on kylmä kuin ryssän helvetissä, annetaan konsulttinumero käteen ja lapio toiseen, toivottaen hyvää matkaa suolakaivoksen uumeniin. Perehdytys saattaa olla puhelimessa ohimennen tai sitten ystävällinen hoitaja vähän näyttää paikkoja ennen kuin koko kylä vyöryy vastaanotolle. Koska olet ensimmäinen pitkään aikaan, joka tänne syrjäkylälle suostuu tulemaan, niin kaikkien aikaisempien tyyppien duunit kaatuvat niskaan ja kestätkin vain muutaman kuukauden tätä lapioimista. Kierre on valmis. Joko kyynistyt tai lähdet muualle.
Mielestäni on aika selkeää, että jotta ihmiset muuttavat kaupungista maakuntaan tulee maakunnassa olla tarjolla myös mahdolliselle puolisolle töitä ja lapsille koulu, sekä jotain sosiaalista harrastusta tai mahdollisuus harrastaa muuten. Ja jos näitä asioita ei ole, niin niitä tulee kompensoida jotenkin. Palkka on tähän yksi ratkaisu, toinen olisi osittaisen etätyön mahdollisuus ja/tai lyhyempi työviikko. Tosin jo nykyäänkin esimerkiksi psykiatrialla on pulaa tekijöistä mm. sen takia, että osa ei halua tehdä täyttä viiden päivän viikkoa samalle työnantajalle. Varsinkaan jos tuon työnantajan työyhteisössä tai jossain muussa aspektissa on pakettiauton mentäviä aukkoja, kuten usein tuntuu olevan. Esimerkiksi Kuopion tk:ssa ei ilmeisesti pienen kyselyn mukaan juurikaan suostuta näihin lyhyempiin työviikkoihin, joten vastavalmistuneet äänestävät jaloillaan. Lisäksi työtahti jo kandeille on infernaalinen muihin kaupunkeihin verrattuna. Sitten levitellään käsiä ja ihmetellään, kun jengi ei tule töihin.
Ja tässä keskustelussa jätän palkat ihan tarkoituksella mainitsematta, mutta voitte varmaan itsekin päätellä, että niissä on semmoinen Lapin miehen kalasaaliin kokoon verrattava aukko. Sen kokoinen, että Ever Given olisi mahtunut vaikka poikittain, eikä olisi jäänyt jumiin.
Noniin, mutta sitten lopulta päivän aiheeseen. Sain proffalta takaisin artikkelin viimeisiä versioita ennen lehteen lähettämistä. Tätä kommellusta olen avannut useassa kirjoituksessa, mutta sanotaanko että olen aika kypsä jo. Sillain viittä vaille hometta kasvaa korvissa tän asian tiimoilta. Innoissani aloin katsomaan, että mitäs nyt korjataan. Yllätykseksi kun soitin proffalle, niin hän soitti jo kohta takaisin ja käytiin osa asioista läpi. Nyt on selkeät sävelet, ensimmäistä kertaa vuosiin. Fiilis ihan katossa: ”Tämähän valmistuu joskus”.
Muutamia tekstimuokkauksia ja vain pitää yksi asia tarkistaa SPSS-ohjelmalla, yksi tilastoarvo pitää katsoa, että onko se oikein. 30 sekunnin homma, in-out. Ja paskan vitut. Lisenssi mennyt vanhaksi ja siitä seuraa seuraava kaskadi:
tilaukseen uusi lisenssi -> tulee muutamassa minuutissa -> SPSS ei ota sitä vastaan -> poistetaanpa vanha ohjelma ja kokeillaan uusiksi -> UEF:n sivuilta latausohjelma ja uudelleenasennus käyntiin -> Huomaa, että uusi SPSS on japaniksi -> lataa uudelleen .exe tiedosto ja kokeile uudestaan -> SPSS edelleen japaniksi -> Painele nappuloita, kunnes asennus alkaa -> Edelleen japaniksi -> peruuta asennus, laske 1000 ja kuitenkin lyö pöytää muutaman kerran.
Miten tämä voi aina olla näin vitun vaikeaa. Olen niin loppu tähän laitokseen ja opiskeluun. Onneksi tämä loppuu kohta, miten helvetissä joku voi toivoa tämän jatkuvan vielä pidempään. Ihan kuin toivoisi noroviruksen jatkuvan, koska eihän se nyt niin paha ole, kun ripuli ja oksennus ei ajankohtaisesti lennä pitkin seiniä.
Nyt vedän henkeä, menen seisomaan sateeseen ja odotan että salama iskee.
-Henkka
p.s. Iltapäivän luennot meni kanssa jo totuttuun tyyliin kerrasta nappiin. Ihotautien luento alkoi reilusti myöhässä ja kun kello oli 14.12, niin dioista noin 40% käymättä. Tässä pitää tietää, että seuraava syöpätautien luentohan siis alkaa vasta 14.15. Onneksi jäi vaan joku anafylaksia käsittelemättä, toivottavasti ei ole mikään kovin tärkeä juttu.