Moro,
Nyt se keikkalääkäröinti loppui. 34 000 km ajettu sitten huhtikuun alun. Ensi maanantaina siirryn Jyväskylän keskustaan töihin ja työmatka lyhenee merkittävästi. Keikkahommista jäi paljon käteen, mutta en voi suositella kaikille. Hotelliaamupalat ja ulkona syöminen on jonkin aikaa kivaa luksusta, mutta aika nopeasti siihenkin kyllästyy. Nyt sitten kohti uusia juttuja. Tällä hetkellä työtilanne on lääkäreille mitä parhain, töitä on enemmän kuin ikinä ehtisi tekemään ja tämä mahdollistaa hyviä neuvottelutuloksia.
Isoimpana uutena juttuna on, että sain kunnian toimia Suomen Special Olympics joukkueen lääkärinä seuraavissa maailmankisoissa ensi kesänä Berliinissä. Viime viikonloppuna tapasin joukkueen ja valmentajat ensimmäistä kertaa ja on kyllä ihailtava sitä innokkuutta, iloisuutta ja toisten tukemista jota tää porukka huokuu. Naurua riitti koko viikonlopuksi ja tyypit treenaa täysillä pilke silmäkulmassa kisaten toisiaan vastaan. Ja tämä mahdollisuus avautui raksa-alan tutun kautta.
Oon ihan täpinöissä tästä projektista, on niin siistiä päästä tekemään jotain ihan muuta välillä, vaikkakin vastuu hommassa on ihan eri luokkaa. Meitä lähtee 97 henkeä kisoihin ja meillä on 13 eri lajia edustettuna. Itse kisoissa on yli 7000 kisaajaa ja 190 maata paikalla. Enemmän infoo linkkien takana: https://www.berlin2023.org/en ja https://www.paralympia.fi/special-olympics
Tanssihommeleita tietty samaan aikaan, mutta sehän nyt enää ketään pitkään blogia seurannutta yllätä. Työtä ja tanssia. Juuri katsoin, että huhtikuuhun asti ei ole vapaita viikonloppuja, koska olen töissä tai tanssimassa. Kevätkaudella en näillä näkymin enää opeta säännöllisesti viikkotunteja, mutta katsotaan muuttuuko tilanne syksyllä.
Berliinin jälkeen odotetuin juttu on syyskuun reissu Jenkkilään ensimmäistä kertaa. Ensin yhdet häät siellä ja siitä sitten tanssimaan ennen kotiinpaluuta.
Nyt hakemaan autoa huollosta. Sekin täytyisi varmaan myydä kun ei enää ole käyttöä, kun työajot loppuu.
-Henkka
Raksalta Lääkikseen 