Moi,
Ajattelin vähän avata aikaa valmistumisen jälkeen ja minkälaista elämä on keikkalääkärinä. Kirjoitus ei ole koko totuus, vaan minun henkilökohtainen kokemus.
Ensin luodaan pohjaa. Tammikuussa aloitin tekemään työterveyden akuuttivastaanottoa kolmessa eri toimipaikassa ja tätä oli alunperin tarkoitus jatkaa maaliskuulle asti, jolloin minun piti lähteä kuukaudeksi akuuttilääketiedettä harjoittamaan sairaalalle. Noh perheessä sattuneen menetyksen vuoksi suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Keskusteluja tulevasta kesästä käytiin jonkin verran tässä vaiheessa.
Huhtikuussa edessä valmistuminen ja tämän jälkeen aloitin uudelleen pitämään vastaanottoa samoissa kolmessa toimipisteessä. Päätoimipisteelleni S on matkaa 212 km kotoa, P:lle 92 km ja K:lle 70 km suuntaansa. Nyt viimeisimpänä lisättiin neljäs toimipiste J, jonne matkaa on 152 km suuntaan. Hyvä puoli tässä on se, että sain sovittua niin ettei joka ilta tarvitse ajaa kotiin ja matkoja pystyy näin yhdistämään, koska edestakainen ajaminen vähenee. Mutta tämä myös tarkoittaa sitä, että olen melko harvoin kotona.
Tämän hetken tilastoja pääsiäisen jälkeen, 32 yötä / 93 päivästä kotona. Työajoa 8200 km. Muuta ajoa n. 7000 km päälle. Olen käynyt muutamalla tanssireissulla ja ajellut useasti Etelä-Suomeen mm. perhesyistä. Ja sairastettu korona piti minua kotona tuosta ajasta yli viikon. Keskimäärin siis joka kolmas tai joka neljäs yö keskimäärin olen ollut kotona. Siinä alkaa miettimään, että onko tässä mitään järkeä. Miksei vain muuttaisi lähemmäksi toimipisteitä tai vaihtaisi johonkin lähimpään vaihtoehtoon.
Itselleni ajaminen on omaa aikaa. Siinä voi keskittyä täysillä äänikirjoihin, kavereille ääniviestien laittamiseen, sukulaisille ja ystäville soitteluun. Tai sitten ajaa täysin hiljaa vain omien ajatusten kanssa suunnitellen miten tuleva viikko tai kuukausi tulee menemään.
Töissä joutuu olemaan erittäin sosiaalinen sekä monella potilaalla on asioita, joiden käsittely vaatii empatiaa, eikä pelkkää raakaa tiedettä. Puolet potilaistani on YTHS:n opiskelijoita ja heidän joukossaan on paljon ahdistusta ja muita psyykkeen ongelmia. Jokaisen tulee löytää se oma keino nollata päivä, itselleni se on ajaminen ja tanssi, seuraavalle se voi olla jotain täysin muuta.
Nyt kuitenkin muutoksia tulossa sekä paikan, että toimipisteiden osalta, mutta mitään 100% varmuutta ei vielä ole. Katsotaan mihin päädyn.
Nyt menossa 7/11 työpäivän putki, kävin pitkästä aikaa tekemässä psykalle viikonlopun vuoron ja onhan tuo kyllä täysin oma maailmansa tähän muuhun verrattuna. Ja kirjoitan tätä juttua työpaikan koneella, ennen kuin lähden majapaikkaan nukkumaan, koska en jaksaisi kännykällä näpyttää.
-Henkka
Raksalta Lääkikseen 