Hei,
Alkavat opinnot olemaan loppusuoralla ja sen seurauksena myös katse suuntautuu eteenpäin elämässä. Konkreettisesti tarkoittaa siis sitä, että vietän Kuopiossa enää kaksi viikkoa ja tammikuusta eteenpäin olenkin Jyväskyläläinen. Uuteen asuntoon eilen vietiin suurinosa tavaroista, mutta työmatka on Varkauteen n. 40 min suuntaansa lyhyempi Kuopiosta, joten siksi vanha asunto vielä käytössä.
Väkisinkin alkaa nostalgioimaan, kun pakkaa yli 7 vuoden elämää laatikoihin ja IKEA pusseihin. Mukaan lähtee postikortteja, valokuvia, jääkaappimagneetteja, tauluja yms asioita, jotka muistuttavat, niin vanhoista kuin uusistakin kavereista. Syksyllä 2014 muutto Kuopioon, täysin uuteen kaupunkiin, opiskelemaan alaa josta ei voinut edes amiksessa haaveilla. Se fiilis kun tutustut uusiin ihmisiin ja kaikki on uutta ja ihmeellistä. Tunnin ruokatauot ensin tuntui ikuisuuksilta, mutta parin vuoden jälkeen eivät enää meinanneet riittää. Luentojen välissä hätäisesti täytettyjä termosmukeja ja tenttisalien edessä käytyä pikakertauksia sekä viime hetken panikointeja.
Hampaalta jäi paljon hyviä muistoja ja hyviä ystäviä, muutama heistä jäi Kuopioon, kun muut matkasivat pitkin Suomea. Lääkiksen puolelta on myös löytynyt hyviä ystäviä ja paljon muistoja, niin hyviä kuin huonoja. Yliopistoon itsessään liittyy kyllä paljon ärsyyntymistä ja turhautumista, kuten blogia seuranneet tietävätkin. Sitä osuutta ei tule ikävä. Eikä Neulamäen rinnettä, vaikka seuraavakin asunto on itseasiassa samantyylisen mäen päällä. Ihmisiä kyllä tulee ikävä, mutta onneksi Suomi on lopulta pieni maa ja autolla pääsee näppärästi moikkaan tyyppejä.
Jyväskylässä odottaa uusi arki, johon kuuluu isossa roolissa tanssi, koska pääsen jälleen opettamaan. Lisäksi pääsen seuraajan roolissa osallistumaan viikkotunneille. Vaikka Omikron pyyhkii Euroopan yli, niin näyttäisi, että tanssitapahtumat Euroopassa silti järjestettäisiin. Toki tämä voi muuttua nopeasti. Töiden osalta kevät menee keikkaillessa siellä ja täällä, valmistumisen jälkeen sitten pitkä kesäloma ja elokuusta terveyskeskukseen suorittamaan TK-palveluita.
Ja ei, syvärit ei ole vieläkään valmiit, koska proffalla ei ole aikaa. Ja ei, en ole maistunut vieläkään yhtäkään kukkoa. Enkä käynyt Puijon tornissa. Ehkä täytyy vielä pakollisien visiittien yhteydessä harkita.
-Henkka
Raksalta Lääkikseen 